Huhhuh!
Näin yön yli nukuttua, edelleenkin tuntuu, että aivot vaan surraa eilisiä oppeja perille.
Ville Vaurio kävi tallillamme pitämässä neljä tunnin valmennusta. Itse uskaltauduin noin HeB tasoiseen ryhmään.
Oltiin Remon kanssa edellisenä päivänä vielä puolitoista tuntia ottamassa tuntumaa seuraavaa päivää varten, ja silloin aukesi ne asiat, mihin olisi hyvä valmennuksessa kiinnittää huomiota.
Eniten ongelmia meille tuottaa lähinnä laukka ja siinä sopivan tahdin löytäminen. En myöskään saanut kunnolla pidätteitä läpi.
Jotenkin olisi voinut kuvitella, että jännittäisin tai jotain, mutta eipä oikeastaan ollut mitään. Meidän tunti oli kolmantena, ja aluksi kerroimme, millainen tausta meillä on ratsukkona.
Kerroin meidän haasteista ja aloitimme tunnin käymällä kaikki askellajit läpi.
Esimmäisten kierrosten aikana, huomiota kiinnitettiin etenkin minun sisäjalan käyttöön. Oikeassa kierroksessa Remo puski voimakkaasti sisäänpäin ja oikoi paljon. Sain neuvoksi asettaa kunnolla sisään ja käyttää sisäpohjetta niin, että se menee läpi. Lopulta poni asettui hyvin ja piti hyvän tuntuman ulko-ohjalla.
Kuvista voi taas todeta, että omien jalkojen asento laukassa ei ole mitenkään imarteleva. Tiedostin ne kyllä, mutta korjaaminen ei näköjään ole niin helppoa. Piti myös tehdä hurjasti töitä, että poni kulki suorassa kaatumatta sisään. Itsekin kallistun hieman sisään päin, mutta Vaurio sanoi, että ei se ole mikään ihmekään, kun poni kaatuu noin paljon sisään. Oma keskivartalo vaan töihin ja yrittää auttaa ponia parhaansa mukaan pitämään suoruus.
Pohkeenväistöjä treenattiin edellisenäkin päivänä (muuten ekaa kertaa tällä ponilla!) ja valmennuksessa jatkettiin. Aluksi taas tuntui, että ei tule mitään, en osaa. Muutaman epäonnistuneen kerran jälkeen, Vaurio muistutti, että minun pitää vaan päättää, että väistetään. Kunnolla se PIDÄTE ja sitten vaan SISÄPOHJE läpi. Ohoh, ja kappas poni väistää.
Pidätteisiin sain ihan tukiopetusta, kun tuntui, ettei ponilta paljoa kunnioitusta niille herunut.
Heräteltiin vähän vatsalihaksia ja muistutettiin missä kohtaa se käden paikka on. Lähden nimittäin todella helposti könöttämään eteen päin ja nousen satulasta, kun teen pidätettä.
Yksi erittäin tärkeä asia, johon Vaurio kiinnitti huomiota, oli tiet. Minun pitää itse olla koko ajan kartalla siitä, mihin ollaan menossa. Tällöin ponin ei tarvitse ottaa päätäntävaltaa, vaan se voi luottaa siihen, että minä tiedän mitä tehdään.
Lisäksi Vaurio painotti moneen kertaan, että minun pitää olla rohkeampi apujen kanssa. Jos aion pyytää jotain, minun on myös vietävä se loppuun asti. Ajattelen tekeväni, mutta en tee tarpeeksi napakasti.
Kehuja saatiin siitä, että Remo alkoi kulkea "hyvällä kaulalla" ja ravi alkoi loppua kohti "rullata". Usein Remolla on taipumusta "tikuttaa" ravissa, jolloin selässä istuminen tuntuu todella epämukavalta. Mutta kun saan ponin kulkemaan minun tahtia ja pääsen itse liikuttamaan ravia eteenpäin, alkaa homma toimia.
Ihan huikeelta tuntui saada paljon kehuja omasta istunnasta!!! Istun kuulemma todella kauniisti :) Ihanaa saada ulkopuoliselta palautetta, sillä istunnan kanssa olen tehnyt NIIN paljon töitä.
Olen kaikin puolin tyytyväinen Ville Vaurioon valmentajana! Saatiin todella hyviä ja selkeitä vinkkejä omaan ratsastukseen ja hän katsoi meitä kokonaisuutena vahvuuksien ja heikkouksien kautta.
Kentältä lähti tyytyväinen poni ja ratsastaja, joten ei kai tässä voi muuta kuin hymyillä :) KIITOS!
Kiitos Heidi, kun kuvailit meitä! Tässä linkki hänen kuvasivuilleen: http://koiranunta.kuvat.fi/
