Olipa taas pieni tauko, jonka jälkeen pakko päästä selkään. Sain lainaksi tallilta kuvankauniin kultaisen tamman, jota myös välillä tuttavallisesti Rituksi tai keinuhevoseksi kutsutaan.
Yhteinen taipaleeni tämän neitokaisen kanssa ei ole kovinkaan pitkä, mutta aluksi melko kivinen. Ensimmäistä kertaa tätä ratsastaessani noin puoli vuotta sitten, olin varma että en enään ikinä tämän hirvityksen selkään mene! Vanhana laukkahevosena Ritu ymmärsi minun etupainoisen sikiöasentoni laukassa väärin, ja päätti laukata kentällä niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Täristen yritin sitten selvitä viimeiset minuutit, etten hyppää selästä ja juoke talliin itkemään. Nyt kun aikaa on kulunut, ja taitoa ja varmuutta hieman kasaantunut, että tunneilla olen onnistunut Ritun kanssa laukkaamaan jopa ihan hallitusti.
Nytpä sainkin hänet sitten ihan omatoimiseen käsittelyyn! En ole ollut pitään aikaan kentällä ihan itsekseni ihmettelemässä oppimiani taitoja (jota siis pääsin Maisun kanssa tekemään aikanaan useinkin) ja nyt tuntui siltä, että tekee hyvää kerrata asioita ihan omassa päässä. Sain vielä Marin vähän kuvaamaan, niin pystyi sitten jälkeen päin toteamaan niitä omia virheitäkin.
Lämmittelyravien aikana, Heidi kehoitti kentän reunalta minua vähän rentoutumaan, mutta sai minulta aika tylyn ja kylmän vastauksen, että MINÄ HALUAN NYT IHAN ITTE!!! Edelleen anteeksipyyntöni Heidille <3 Heidin sanat osuivat ihan oikeaan, mutta halusin silti itse löytää sen oman rentouden vähitellen.
Tein aluksi muutamia siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, ja myös pysähdykseen asti. Ravailin kevyessä ravissa tehden voltteja, ja välillä istuin harjoitusraviin ja kokeilin miten Ritu reagoi istunnalla kokoamiseen ja askeleen lyhentämiseen/pidentämiseen. Tällä kertaa reagoitiin kyllä aika hyvin, mutta oma pohkeeni oli kuitenkin liian hidas ja apuni vähän liian karkeita, että sellaista kaunista kokoamista olisi saatu aikaiseksi. Lisäämisen kanssa oikeastaa sama juttu. Keventäen raviin sai vähän enemmän lennokkuutta, mutta harjoitusravissa istuminen selvästi häiristi Ritua.
Siis tässäkin kuvassa tää mun jalan asento.... APUA! En tiedä yritänkö kantapäällä saada sitä pohjetta läpi vai mitä ihmettä mä yritän. Mutta siis tosissaan Ritua piti aika paljon pyytää pohkeella sieltä takaa mukaan, ja näköjään alan aika helposti käyttämään kantapäätä. PAHA MINÄ! Ja ylipäätään sellainen pitkä ja rento jalka puuttuu aika monista näistä kuvista.
Volteilla yritin keskittyä taivuttamiseen ja silloin tällöin ihan hyvin menikin, mutta enemmän voisin kyllä kiinnittää huomiota ihan siihen suoraan ratsastukseen!!! Tekisi ihan hyvää, että keskittyisi joskus siihen, että suoralla uralla mennään tasan suoraan, ilman mitään asetuksia. Jotenkin mulle on jäänyt joku outo päähänpinttymä, että koko ajan pitäisi olla joku asetus päällä...
Yritin ratsastaa Ritua mahdollisimman pitkälle eteen. En oikeastaa ole saanut ikinä Ritua rennoksi kuolaimelle, sillä olen itse ollut jäykkä patukka. Ehkä parhaiten rentouduttiin sen jälkeen, kun Ritu näytti mitä keinuhevonen tekee... Olen siis ehkä vihdoin keksinyt, miten se laukka nostetaan ja nyt tietysti painoavuille herkän Ritun kanssa halusin kokeilla, että miten hän reagoi. No aloin sitten kasaamaan hirveetä painetta nostoon... Polvet nousi taas suuhun ja yläkroppa jäykistyi. Pari nostoa meni ihan jotenkin, mutta jossain vaiheessa Ritu sai tarpeekseen mun jännityksestä ja siitä, että en osannut enää myödätä edestä ja tässä oli tulos:
No en tippunut, vaikka lähellä kävi. Toisinaan ihan hauskaa, vähän jotain äksöniäkin tohon tuupaamiseen. Oikeastaan jopa oltiin vähän rennompia tuon paineen purkauksen jälkeen.
Ja siis mua häiritsee näissä kuvissa ihan hirveesti, että mä olen menossa yläkropalla kokoajan ihan eri suuntaan kuin Ritu. Pitäisi keskittyä ihan tosissaan siihen pään ja yläkropan asentoon, koska toi näyttää ihan kamalalta.
YKSI laukkakuva.
Päästiin ihan lopuksi aika hyvin samalle aaltopituudelle ja rentouduin ratsastamaan enemmänkin tunteella ja ajatuksella. Tehtiin muutamat väistöt molempiin suuntiin ja olin ihan älyttömän tyytyväinen! Ja taas valaistui se, että ei todellakaan tarvitse liioitella, vaan ihan ne pienet avut riittää.
Ja siis tämän jälkeen haluan ehdottomasti tutustua vieläkin paremmin tähän neitoon. :) Ihana Ritu <3
Tämän kerran muistilista:
- RENNOT JALAT
- YLÄVARTALON ASENTO ja MENOSUUNTA
- VALMISTELE
