Mun mielestä ponille tekee ihan hyvää välillä joutua kantamaan vaan oma painonsa ja hakea tasapainoista liikettä. Ensin juoksutin liinan päässä.
Tehtiin ihan perus laukka-ravi siirtymisiä, koska halusin saada siirtymisistä napakammat juoksuttaessa. Oikeassa kierroksessa ne menikin aika nätisti. Aika paljon poni edelleen kyselee, mutta yritän olla johdonmukainen.
Ympyrällä työskentelyn jälkeen palkkasin ponin päästämällä sen vapaana juoksemaan. Aikamoinen onnen tunne täytti sydämen, kun poni olikin ihan villi ja vapaa.
Se otti jalat alleen ihan ekasta pienestä pyynnöstä. Laukkasi muutaman kerran kentän ympäri puhisten, ja välillä jäi tattina seisomaan mun eteen. Otti sen yhden pienen pukkilaukka lähdön ja puhisi mennessään kuin lohikäärme. Hurja <3
Villi ja hurja
Mä odotan sitä päivää, kun tuon ravin saan aikaiseksi selästä käsin. It might take a while.
Tervetuloa seuraamaan omien virheiden ylitarkkaa syynäämistä! Nyt nostetaan kissa pöydälle ja nauretaan ja osoitellaa kaikki yhdessä sormella! :D
No eiii... No okei ehkä vähän! Koska ei tää homma muuten mee eteenpäin! Ihanaa kun saa taas kuvaa ja viedota siitä, että miten se oikeesti menee. Koska sitä kautta osaan parhaiten korjata omaa ratsastusta.
Oon todennu, että jos sitä vaan ratsastelee sillä samalla rutiinilla ja meingillä, niin sitä jotenkin alkaa valumaan niille tietyille mukavuusalueille. Eli mun pitäisi vähän enemmän suunnitella sitä, että mitä aijoin tehdä. Koska jo se, että tiedän itse määrätietoisesti mitä haluan, auttaa jo aika paljon siihen, miten saan ponin kulkemaan.
Laadukasta.
Tänään oli vähän tälläinen diipadaapa-ratsastelu. Kyllä mä yritin vähän vaatia, mutta en kuvista päätellen tarpeeksi tai ainakaan riittävän johdonmukaisesti. Tein vähän taivutuksia, mutten läheskään niin hyvin, että pohje olisi oikeasti läpi.
Nyt joku voi ajatella, että kyllpä se on nyt taas ankara itselleen, että eikö se voisi vaan nauttia siitä ratsastamisesta? Noh, siis kyllä mä siitä nautin. Mutta tällä hetkellä koen sen jotenkin itsekkääksi ajatteluksi, että se olisi ihan sama miten ratsastan, kunhan se on kivaa.
Oli se miten kivaa mun mielestä tahansa, huomaa se poni-raukka ne mun virheet siltikin. Ei ne virheet katoa, vaikka mä kuinka iloisena ratsastelisin. Siksi on ihan jopa suotavaa, että jos MINÄ olen se, joka pääsääntöisesti tuota ponia ratsastaa, niin eikö se ole ihan reilua, että mä ratsastan niin, että siitä liikkumisesta tulee kivaa myös Maisulle?
Mä olen jo aikoja sitten päättänyt, ettei musta tule ikinä puska-putte-maasto-mopoilijaa. Olen tavoitteellinen ratsastaja. PISTE.
No mikä siinä sitten on, että tiedän aika hyvin MITEN pitäisi ratsastaa, mutta en vaan aina kykene toteuttamaan kaikkea silloin kun olen sielä selässä?
1)
Aivoni ei vielä kykene suorittamaan montaa vaativaa UUTTA liikesarjaa samanaikaisesti. huom! ne toistot, koska varsinaista ratsastustautaa on vasta puolitoista vuotta.
2)
En osaa vaatia. Tai no joo, osaisin vaatia, mutta pelkään, että se miten vaadin on väärin. (onkohan mun varpaat oikeessa suunnassa ja jalka rento? jäinköhän vetämään sittenkin liikaa sisäohjasta? yms.)
3)
en vaan osaa. Vielä.
Ja niin, tässä ei ole kyse mistään angstista, vaan täysistä faktoista. Se nyt vaan menee niin, että minä olen se joka nämä asiat tulee sisäistämään ja oppimaan, eikä kukaan mun puolesta. Joko teen tosissanni töitä sen oppimisen eteen, tai sitten en.
Tässä kohtaa olisi voinut ottaa niitä ohjia vähän lyhyemmälle.
Yritetään leikkiä avotaivutusta.
Välillä tollasta takanojaa havaittavissa?
Laitetaan käsi ja jalka alas.
Ratsastetaan kulmat.
KäDeT?!?!?
Hyvin alko :D Jatketaan...
Vatsalihakset?
voisin kyllä istua vähän edempänä satulassa. Ei ihan osu tuo olkapää, lonkka ja kantapää linja.
Tästä ulkokädestä on puhuttu!
Missä vatsalihakset?
katse niskassa. EI!
Istunta näyttä tässä kohtaa ihan hyvältä!
On tässä vielä tosi monta asiaa, jotka ei soi yhteen. Yksi iso asia tasapainosen istunnan rinnalla, pitäisi olla ne selkeät ja nopeat avut. Mun kädestä toivoisin vakaampaa, mutta elävämpää.
Oon alkanut ymmärtää sen, mitä tarkoittaa kun käy selässä koko ajan keskustelua hevosen kanssa, mutta tähän pitäisi päästä vielä syvemmin sisälle.
Tässä vielä video. Ihan kauheeta taas! NOI KÄDET! Vispaa vispaa :D hihi. Mut poni <3 Se on niin liikkis.
Ja vielä ponin liikkumisesta: mun alla se liikkuu tosi selkeesti etupainoisena ja takakorkeena. Joten sille pitäisi alkaa saada omaa voimaa sinne taakse. Tähän kohtaan ne esteet olisi just passeli.
Rakennekuva tältä päivältä.
Tästä kuvasta näkee mun mielestä tosi selvästi, että edessä on lihaksia, mutta takana ei. Tää tietysti vaikuttaa myös siihen, miten hyvin poni jaksaa tehdä töitä takajaloilla (varsinkin kun selässä on vielä hieman epävakaa ratsastaja). Myöskin paino saisi pikkiriikkisen pudota.
Karvanvaihto tekee ponista kyllä niin miljoonan kirjavan :D Ehkä sieltä vielä kuoriutuu semmoinen tasaisempi hiirakko.
Jaiks! Olin tänään seuraamassa meidän tallin edustusjoukkojen estevalmennusta Eholla, ja alkoi vähän innostus nousta esteitäkin kohtaan!
Maisuhan on ihan näppärä esteponi, ja tekis sille tosi hyvää päästä hyppäilemään. Kyllä se on nyt kunnostauduttava, tai iskettävä joku muu sen selkään pomppimaan.
Valkun jälkeen ratsastelin itse Maisun. Kenttä oli kiva kun se oli jo vähän pehmeämpi. Siinäkin pääsee varmaan kohta hyppäämään! :)
Meillä oli ihan kivaa. Hain lähinnä sitä, että liike säilyy ja poni taipuu. Näiden yhdistäminen oli joissain kohtaa hankalaa, kun edelleenkin haen todella paljon sitä omaa ratsastusta. Välillä tajuan, että jalka pumppaa ja välillä kädet seilaa. Mutta ihan kiva, että vähän osaan itse spotata näitä asioita.
Vasemmassa kierroksessa taipuminen tuntui taas vaikealta. Sisäpohje ei meinannut millään mennä läpi! Ulkoavutkin oli välillä hukassa.
Oli meillä ihan kivoja ja rentojakin pätkiä. Sais vaan olla joku kuvaamassa aina, niin pääsisi takaisin maanpinnalle!
Tässä muuten muutamia kuvia siitä, kun Hanna ratsasti Maisun muutama viikko sitten! Poni meni aika kivasti ryhdissä. Kiitos Hannalle! <3
Tauon syy oli pieni pohdiskelu ja tutustumis aika. Kun päässä pyöri kymmenentuhattamiljoonaasataa kysymystä, niin oli pakko pitää pieni mietintä tauko ja kysellä ja höpötellä itseäni viisaampien ihmisten kanssa.
Ensinnäkin, Maisu on vähän niinkuin kuntokuurilla ja laihiksella. Satula, joka saatiin sille mukaan, on aavistuksen liian kapea, jota yritetään nyt vähän korjata karva-romaanilla. Olen etsiskellyt Etelä-Suomen toppaajia ja pyöritellyt satulaa selässä ja tökkinyt toppauksia. Ainakin toppaus olis hyvä tehdä tässä ihan justiinsa...
Nyt yritetäänkin ratsastella ilman satulaa ja juoksutella. Meinasin, että ostan sellaisen juoksutusavun, joka helpottaa eteenalas työskentelyä ja selän venyttämistä liinan päässä.
Ainakin itsestä tuntuu, että poni alkaa olla jo vähän ryhdikkäämpi ja takajalat alkaa olla kerta toisensa jälkeen nopeammin mukana. Olen löytänyt vähän sellaista napakkuuttakin siihen omaan ratsastukseen ;)
Toisekseen, vakuutukset saatiin nyt hoidettua kuntoon, ja on sata kertaa huojentuneempi olo. Joku meni joskus sanomaan, että "hevoseton on huoleton"... Niinpä. Mutta ainakin nyt yksi asia hoidettuna.
Nina on käynyt selässä pari kertaa viikossa, ja kehittyy huimalla vauhdilla. Edellisellä kerralla hän halusi ravailla ihan itsenäisesti kentällä. Nyt haetaan ihan vaan ravin tahtia ja siinä rennosti istumista. Tietysti myös pysähtyminen on ollut teemana.
Ninan istunta on ollut alusta asti aika luontevan näköinen. Joten en ole puuttunut oikeastaa muuhun kuin selän kannattamiseen vatsalihaksilla. On ollut kiva katsella, miten mielellään poni rentoutuu Ninan kädelle, ja kulkee aika korkeassakin muodossa. :)
Välillä on vaikeaa pysyä pelkästään opettajan roolissa... Tuntuu, että sitä alkaa vaatimaan liian nopeasti liian vaikeita juttuja. Pitäisi muistaa, että Nina on kunnolla ratsastanut vasta muutamia kertoja.
Maisu on muuttunut vähän iloisemmaksi ja hörökorvaisemmaksi otukseksi sitten tuntiponin elämän. Nina on opettanut sen kerjäämään herkkuja...
....
Possu!
Itse jatkan edelleenkin sen rennon ja elävän käden etsintää... Muutaman kerran on jo löytynyt sellainen tila, jota ei oikein pysty selittää. Se hetki, kun ne kaikista pienimmät eleet riittää, poni ja yheteinen mieli on rento. Eiköhän se tästä.
Ja itselleni voisin antaa noottia siitä, että en vaivaudu kirjoittamaan tänne silloin, kun eniten vituttaa. Muutama kerta meni ihan päin persettä, ja käperryin sitten sohvalle peittojen alle itkemään. Kokeillaan, joska sitä osaisi ensi kerralla vaikka itkeä vähän tänne.
Siis voi että! Mulle jäi niin paljon käteen kun meidän tallilta Hanna piti mulle ja Maisulle tunnin. Keskityttiin ihan perus juttuihin ja siihen, että poni vastaa pyytöihin.
Siirtymiset tuotti tosi paljon tulosta ja taas sain näitä "ahaa" elämyksiä ulko-ohjasta. Ku edelleen väännän niitä käsiä ihan minne sattuu... Taas otettiin avuksi jalustinhihna. Selkeesti se vakauttaa. Pitää alkaa käyttää sitä ihan itsenäisestikin.
Myötäys, kun mun käsi hyvä.
Toinen juttu oli sitten ranteen asento, ja mietittii, että vois joskus kokeilla teipata ne suoraks :D Se vois oikeesti toimia :) Juteltiin myös siitä mystisestä sisäohjasta... Yritän löytää itselleni sellaisen pienen liikkeen sisäkäden sormiin.
Tehtiin myös niin, että taivutettiin jopa vähän liioitellusti, jotta saatiin sisäpohje kunnolla läpi.
Takajalat löytyi mukaan, kun ei enää kyselty vaan vaadittiin. Muutaman kerran kun tarpeeksi napakasti pyysi, niin sieltä ne löytyi. Eikä oikeestaan edes tarvinnut kovin montaa kertaa huomautella asiasta.
Ulkokäsi taas liian edessä
Mutta siis joo, tässä olis myös videota loppuraveista. Mua niin pistää silmään toi mun jalalla "pumppaaminen"! Se pitää saada loppumaan. Ällöö.. Mutta on siinä pari ihan hyvää pätkää meidän molempien osalta. Eiköhän se siitä.
Tänään sitten juoksuttelin aika kevyesti. Ihana nähä, kun tuo poni on jotenkin paljon enemmän kartalla ympäristöstään kuin ennen. Juoksuttaessa se liikkuu miellään ja vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Tänään se tosin hivutti takajalkojaan ärsyttävästi...
Lopuksi käytiin vielä romanttisella iltakävelyllä <3
Aloitettiin yhteinen taipaleemme juoksutuksella. Mulla ei oikeastaan juurikaan ole edes kunnolla kokemusta juoksuttamisesta, mutta ajattelin sen tekevän ponille hyvää. Jotenkin kävisi järkeen, että hevosen tekee hyvää liikkua välillä ilman, että ratsastajan paino on selässä häiritsemässä.
Tänään pyysin ponia liikkumaan hyvällä tahdilla kaikissa askellajeissa. Yllättävän hyvin se juoksuttaminen jopa sujui, ja yhdistelin oppeja, joita olin saanut meidän tallin opettajilta, sekä Mia Kytölältä. Mua kiinnostaa etenkin juuri se oman kehon käyttäminen hevosen ohjaamiseen. Suosittelen tutustumaan Hevostaitoliiton ja LK-valmennuksen sivuihin! Sivuilla on myös *kröhöm*, minun ottamiani kuvia ja sarjakuva, jota alan kuukausittain piirtämään.
No mutta niin, osasin jotain ja poni alkoi liikkua jo ihan kivasti liinan päässä. Se alkoi venyttää selkäänsä ravissa, viemällä pään maata kohti. Siirtymiset laukan ja ravin välillä sujui tosi hyvin, mutta jostain syystä Maisu ei ollut kuulevinaan mun käynti pyyntöjä!! Tuli vähän kyseenalaistettu olo.
Nousin vielä noin vartiksi selkään tekemään siirtymisiä selästä käsin. Olispa ollut ihanaa, että joku olis voinut kuvata tän ratsastusosuuden, koska tuli heti sellainen olo, että ai kamala kun mä häiritsen tätä eläintä!!!
Näyttää niin kaikkensa antaneelta <3
Tärkein tavoite Maisun kanssa on tällä hetkellä se, että se löytäisi liikkumisen ilon. Aion tässä lähiaikoina hierotuttaa sen muutamaan kertaan, jotta jumit pääsisi kunnolla aukeamaan.
Mums
Eiköhän tämä mun ratsastustaitokin ala taas kehittyä kun pääseen useammin, kuin kerran viikossa selkään! Haluisin niiin kovasti päästä pörheltämään hirveen kovaa jonnekin pellolle! Ja muutenkin maastoilemaan!
