Ristiriitaista

Mun on todella hankalaa päättä, että mikä on oikea tapa ja mikä ei. Siis tää mun ratsastus tuottaa mulle suunnnatonta päänvaivaa. Ärsyttää, kun en osaa olla niin pehmeä ja eleetön, kuin mitä pitäisi. Tai no ihan sama miten paljon se mua "ärsyttää" kun se raukka joka sen kaiken joutuu kestämään on Maisu.

Musta tuntuu välillä niin itsekäältä nousta sinne selkään ja leikkiä jotain ratsastajaa. Haluisin olla niin nopea ja niin tarkkanäköinen, että se hiljaa ratsastaminen riittäisi. Niin, että pystyy ohjata ja PYYTÄÄ ponia tekemään ja korjaamaan liikettä. 

Tai onko se oikein, että laitetaan turparemmit niin kireälle, ettei poni ainakaan pääse sitä tuntumaa karkuun? Tekeekö sen tuntuman pakottaminen musta sitten hyvää ratsastajaa? No ei tee. Se, että mä ihan itse opin tuntemaan ja lukemaan milloin hevonen rentoutuu suustaan ja niskastaa siksi, koska siitä tuntuu turvalliselta tehdä niin, voisi olla oikein? Vai onko? Onko tämä taas tätä kukkahattutäteilyä, jolle naureskellaan kahvihuoneissa?

Siis oikeasti! Jos hevonen ei rehellisesti rentoudu suusta ja niskasta, niin miten voisi olettaa että sen koko muukaan ruumis työskentelisi rennon elasisesti? Se nyt vaan ei ole mahdollista. Voihan se jossain kohtaa näyttää nopeasti katsottuna ihan kivalta, mutta tekeekö se siitä ns. oikeaoppista? Ja olisi kivaa, jos joku määrittelisi oikeaoppisen. Onko se sitä, että ajatellaan hevoslähtöisesti? Argh. Tuun vaa vihasemmaks itelleni kokoajan.

Toi poni on niin yhteistyöhaluinen ja luottavainen tyyppi, että tekee pahaa jälkikäteen miettiä sitä, miten minä tänään ratsastin. Se ihan tosissaan yrittää ja antaa mun istua sielä selässä, vaikka kuinka rumasti ratsastaisin. Eihän se ole ponin vika, että se on jäykkä ja vino. 

Täydellinen poniotus

Sitä varmaan joutuu elämään tämän ristiriidan kanssa koko loppu elämänsä, koska ei siitä koskaan tule luonnollista ja täysin oikeudenmukaista edes ratsastaa. HIRVEE PARADOKSI! Ainoa asia mitä tässä voi tehdä, on tulla aina vaan paremmaksi sitä ponia varten. Se poni tulee aina olemaan valmis, omasta mielestään, koska ei se ajattele sitä että onpas mun laukka huonoa tähän suuntaan, tai kylläpä tuo lapa taas karkaa tässä kierroksessa. 

Voisiko se vaan olla niin, että tuollainen liikkumaan luotu eläin, pitää saada kunnolla liikkumaan? Edelleenkin yritän virittää sitä johonkin nättiin pikku pakettiin, mutta onneksi teen sitä vain lyhyitä pätkiä kerrallaan. 

Tänäänkin kyllä tein kokoavia liikkeitä, mutta tein niitä vasta kun olin saanut liikkeen aikaiseksi. Ja kokoamisen jälkeen taas hirveetä kyytiä eteen, jopa ilman kunnollista ohjastuntumaa. Ulkopuolisten silmään näyttää varmaan ihan vammaselta, mutta se kun tuntee että ponilla on kivaa eikä se haluaisi edes lopettaa juoksemista, niin ei sitä voi ajatella pahanakaan asiana.

Ja todellisuudessa, niinkuin jo monissa lähteissä puhutaankin, hevonen on kokonaisuus! Ihan samalla tavalla kuin ihmisessä, ei voida erottaa vain yhtä osaa ja alkaa sitä korjaamaan, vaan pitää korjata koko paketti. Maisun pitää saada se voima liikkua ja ne lihakset toimimaan sitä liikettä tukevana. Eihän sitä kokoamistakaan voi tehdä pitkäkestoisesti, jossei hevosella ole voimaa liikuttaa itseään eteenpäin?

Ja oikeesti, miten HAUSKAA on laukata ympäri kenttää vaan täysiä? :D kohta pitää ihan oikeesti päästä taas maastoon. Se vaan tekee niin hyvää.

Meillä on ollut nyt sellainen kunnon ratsastus-kausi, mutta voisi taas vähän aloittaa juoksuttelua ja muutakin puuhastelua, ettei mene kohta kaikilla maku koko hommaan. Tällä viikolla Maisulla on ollut muutama kevyt päivä, jolloin käytiin vaan maastakäsin kävelyllä. Se on kyllä maailman mahtavin poni. Tuun olemaan ikuisesti sille velkaa omista virheistäni.

Juuri ennen lumipyryä

Poni <3

Kyllä ihminen on pienestä onnellinen. Tälleen, kun asiat alkaa vähitellen löytää paikkaansa, ei voi muuta kun hymyillä.

Tässä teille videota, ja muutamia still-kuvia havainnollistamaan. Ei toi ratsastuksellisesti ehkä näytä kaikkein hienoimmalta, kun korjauksia pitää tehdä edelleen aika paljon (etenkin vasempaan kierrokseen). 

Pitäiskö ruveta kisaa montea? :D

Korjausliike 

.... ja kiitos...pysyi jo ihan kivasti ulko-ohja tuella

Askel alkaa vähitellen joustaa. Jes!

Ensi kerralla tosin en pidä raippaa ihan tuolla tavalla kädessä :D näyttää ihan todella häröltä toi mun ulkokäsi, kun räpellä raipalla lapaa mukaan. Ihana toi Maisu, kun se kestää tollaset räveltämiset. Jos ens kerralla osais jo vähän rauhottaa ja laskea sitä kättä? :D

Taas oli laitettava pimputusmusiikkia, kun Ninan kommenttiraita oli pakko sensuroida.... Mutta siis alussa oli enemmän sitä korjaavaa toimintaa, mutta videon loppupuolella tulee jo aika kivoja pätkiä, joka jälkeen poni alkoikin jo väsähtää. 

Mutta yleisesti ottaen oon tyytyväinen! Maisu liikku aika kivasti jo omallakin moottorilla ja aika tahdikasta raviakin jopa! Kyllä se vaan niin on, että kaikki lähtee ensin liikkeestä ja sitten päästään kokoamaan ja tekemään muita asioita.

Liikettä, Liikettä!

Teemamme siis. 

Jos sitä juoksutuksen riinnalla pohtisi välillä sitä ratsastustakin.

Tällä hetkellä haetaan ratsastaessakin aktiivista liikettä. Oma panostukseni selässä työskentelyyn on ollut aika vaihtelevaa, koska tällä hetkellä on taas se kausi, että en osaa ratsastaa.

Ehkä siksi teinkin maanantaina vaan niin, että menin ponin kanssa kentälle ilman satulaa ja vaan taivuteltiin ja väistettiin käynnissä. Yllättäen ihan vaan käyntityöskentelyssä hurahti melkein puolitoista tuntia! 

Vasemmassa kierroksessa keskityin ulkolapaan ja pyrin pitämään pidempää käyntiaskelta yllä. Väistöt meni niin ja näin, mutta muutamia aika kivoja onnistumisia saatiin aikaiseksi. Kiinnitin myös paljon huomiota omiin käsiin, koska ilman satulaa sitä alkaa helposti ottamaan tukea suusta. Nyt päätin, ettei niin tapahdu.

Tiistaina olikin luvassa lyhyt lenkki taluttaen. Saatiin kaveriksi tallimme 21v. suokkitamma omistajansa kanssa. Ihanaa kun alkaa olla niin valoisaa! <3

Ja tänään... tänään oli vuorossa ystäväni Sirkun ensikosketus Maisuun! Sirkulla on pitkä tausta hevosten kanssa, joten ihana nähdä poni taas sellaisen käsissä, joka osaa vaatia!

kyllähän sitä sieltä löytyy :)

Sirkku kehui Maisua yritteliääksi ja kiva luontoiseksi poniksi! Tultiin siihen tulokseen, että kyllä sieltä liikettä löytyy, eli ihan hyvää kouluponi ainesta. 

Oli se pakko käydä itsekkin selässä kun näki miten hyvin Sirkku sai avut läpi ja liikettä esiin. Halusin tietää, miltä sen ihan oikeasti kuuluu tuntua ja mihin pitää myös itse pyrkiä.

Oli kyllä kieltämättä aika hieno tunne, kun poni rehellisesti kantoi itseään säilyttäen liikkeen. Sain paljon itseluottamusta myös siitä, kun sain Sirkun raipan lainaan! :D Tuntui kuin muhun olisi siirtynyt osa Sirkun päättäväisyydestä.

Mutta suuret kiitokset Sirkulle! Eikä pelkästään ratsastuksesta, vaan kun jaksat tsempata ja valaa uskoa mun toimintaan <3

Juoksutusta, taas!

Ollaan me tässä välillä ihan ratsastettukin, mutta siitä nyt ei hirveästi ole uutta kerrottavaa. Edelleen opetellaan ratsastamaan. Olen käynyt tunnilla nyt kerran viikkoon, ja ollaan saatu Maisun kanssa hyviä onnistumisen kokemuksia. 

Maastakäsittelyllä kehitellään kontaktia. Aika hyvään alkuun ollaan kyllä jo päästy! 

Päivä päivältä riittää pienemmät ja pienemmät pyynnöt, eli ollaan vähän jo opittu lukemaan toisiamme. 

Suunnan näyttämiseksi riittää käden nosto.

Homeinen Ponneli <3

Ehkä ne liikeradat sieltä aukee

Jännä nähdä, että mihin asti tässä päästään. Vähän naurattaa se, että miten kaks muka aikuista ihmstä jaksaa juosta tuola kentällä ponin kanssa... Ihan pakko vielä lisätä Ninan ja Maisun lenkkeily-pätkä :D

Käytiin Heidin kanssa Helsingin messuillakin pyörähtämässä. Villaloimesta olen haaveillut ja sellainen löytyi, sitten silmiin osui ihanan värinen uusi riimu ja Hevostaitoliiton kojulta pitkä koulutusnaru.

Because we can!

Maastakäsittelyä. Ihmeellinen tapa pitää samalla hauskaa ja luoda suhdetta hevoseen. Oikeastaan kaikista parasta siinä on se, että näkee hevosen nauttivan. En mä ainakaan saa omalla ratsastuksella aikaiseksi sitä, että voisin rehellisesti sanoa hevosen nauttivan siitä mitä tehdään. Ainakaan Maisun kanssa. :D

Tuossa kun se juoksee ja ravaa kevyillä askelilla, ei siinä voi muuta kuin itsekin hymyillä. Jotain siinä hetkessä on. Sitä ei pysty selittämään. Voisiko sitä sanoa vaikkapa siinä hetkessä elämiseksi? 

Maisu on aina ihan mukana, kun se pääsee ilman liinoja tai satuloita, tai mua selässä kentälle. Näyttäähän se vähän hauskalle, kun en kiipeäkkään seläkään vaan juoksen kentällä yhdessä ponin kanssa :D mutta ei voi väittää, etteikö siinäkin kuntoon pääsisi. Ja sitäpaitsi, se on kivaa. :)

Kävin mä vähän selässäkin, mutta oli meillä paljon mukavanpaa maastakäsin.

Tässä teille laukkaa :D

Lopuksi päästin ponin vielä rehaamaan. 

Hieno poni <3

Tästä tulee kyllä ihan tapa. Se vaan on niin kivaa! Suosittelen kaikille. Tässä vielä linkki http://www.equineemotion.fi/. Näille naisille vähän kiitosta. ;)