Vuosi kavioliittoa takana - Mistä meidät on tehty?

Meidän ensimmäinen yhteiskuva. Mä en tykännyt Maisusta yhtään kun ratsastin sillä ekoja kertoja. Maisu taisi olla ensimmäinen poni jolla ratsastin pidemmän tauon jälkeen tunnilla. Ärsyttävä laiska poni. Mutta kun sain sen uudestaan ja uudestaan aloin ymmärtää sen mielenliikkeitä. Kai meillä jotenkin sitten synkkasi kun kuitenkin tässä ollaan.

Moni jo tietää, että tunnettiin Maisun kanssa hyvin jo ennen kuin se siirtyi omistukseeni. Noin vuoden verran vuokrasin Maisua useita kertoja viikossa. Minä lähinnä opettelin ratsastamaan. Maisu parka sai kokea kaikki hirveät virheeni. Onneksi kävin kuitenkin tunneilla ja valmensin itse itseäni erittäin tehokkaasti.

TAMMI-HELMIKUU 2014

Lähinnä pelkkää opettelua. Tiedon keräämistä ja miettimistä, mikä on ponille hyväksi. Hysteeristä panikointia siitä mitä tietää ja mitä ei tiedä. Ketä kuuntelee ja ketä ei.

MAALISKUU 2014

Oman ratsastuksen kanssa painimista lähinnä. teki pahaa olla hevosen selässä kun tiesi ettei osaa. Kehittelin sitten tälläisiä vaihtoehtoisia liikuntamuotoja. Irtojuoksutusta tuli harrastettua paljon. Ajattelin että tärkeintä on kuitenkin että poni liikkuu, ja mieluiten niin etten häiritse sitä itse.

Ystäväni Sirkku kävi ratsastamassa Maisun, ja kehui ponia ihan hirveästi. Yritteliäs ja hyväntahtoinen. Tästä sain taas hieman uutta puhtia omaan treenaamiseen. Sirkku uskoi että hyvä meistä vielä saadaan!

Välillä meni tosi kivasti!

HUHTIKUU 2014

TOUKOKUU 2014

Laura Loiva kävi ensimmäistä kertaa ratsastamassa Maisua. Tätä päivää olin odottanut kuin kuuta nousevaa, koska tiesin että Lauran käsissä toi poni loistaisi. Ja niin se tekikin :) Laura myös valoi uskoa minuun ratsastajana.

Laura Loiva ja Maisu

KESÄKUU 2014

Meillä ei ollut vieläkään sopivaa satulaa, joten mentiin paljon ilman, sekä juoksuttelin. Pian koitti myös aika, jolloin päästiin Lauran luokse Kytäjälle. Se aika muutti meidät molemmat. Laura jumppasi Maisua ja minä yritin opetella. 

Maisu sai olla suuressa laumassa isolla laitumella. Se alkoi muuttua erittäin tyytyväiseksi ja seesteiseksi poniksi. 

Mahdottoman hienoa oli, kun Jonathan Silfver hyppäsi Maisun kyytiin! Leuka meinasi tipahtaa kun tajusi mitä kaikkea Jonen kaltainen guru voi saada irti pullaponista. wau.

Laura Loiva ja Maisu

Laitumella

Maisu ja Jonathan

HEINÄKUU ja ELOKUU 2014

Heinäkuu meni aika pitkälti lomaillessa. Maisu sai nauttia laitumesta, kesästä ja hevosen elämästä. 

Elokuussa aloitettiin vähän taas treenaamaan ja sulattelemaan kesämahaa. Loma teki molemmille hyvää ja asiat lähti etenemään ihan uudella tavalla.

Lähdettiin Lauralta lähemmäs Järvenpäätä. Se tuntui todella haikealta. Kuin olisi lähtenyt kotoa. Muistan olleeni oikeasti surullinen.

Pyörössä

Satulan kokeilua

Meillä alkoi todella sujua!

SYYSKUU 2014

Puolessa välissä syyskuuta muutettiin takaisin Lauralle. Nyt jäädäkseen. 

Laura ja Maisu

<3

Irtohypytys teki niin hyvää!

LOKAKUU-MARRASKUU 2014

JOULUKUU 2014

Hyvänmielen ratsastelua. Nyt loppui se verenmaku suussa taisteleminen. 

Pihattoeläin

TAMMIKUU 2015

Ja kevätkausi alkaa olla avattu. Ainakin mun mielessä se on. Tekee mieli treenaamaan. Joten täältä sit pesee. Poni on hyvä, sen mä tiedän. Nyt pitää saada mut hyväksi. Toivottakaa mulle onnea! <3

Talviponi

Go with the flow

Ja otsikolla tarkoitan nyt sitä, että elää hetkessä ja kuuntelee omia vaistojaan. 

Tänään, nyt tässä kun kirjoitan tätä ja katselen kun aurinko vähitellen nousee, olen hyvällä mielellä. Kahvi on jo kylmää. Mietin, että miksi juuri tänään aloin kirjoittamaan.

Elämässä on tapahtunut paljon muutoksia ja sitä joutuu edelleen painimaan monien asioiden kanssa. Välillä tuntuu, että menee kovaa ja korkealta ja välillä käydään vähän syvemmissä vesissä. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, olen tietoisesti ja myös vähemmän tietoisesti vähentänyt ratsastusta. Kun on päiviä, jolloin tietää että oma mieli ei ole riittävän vahva olemaan täysin aidosti hetkessä, ei juuri tee mieli muuta kuin hoitaa tallihommat ja mennä nukkumaan. Toisaalta voisi olla juuri kaikista terapeuttisinta ottaa poni ja lähteä vaikka kävelylle. 

Jestas, kuinka tekstin alku onkin melankolinen... huhhuh. Tiedoksi nyt kuitenkin, että kaikki on hyvin! Yritän olla aina jopa yltiö positiivinen, mutta pakko se on itselleenki myöntää, että välillä ottaa pannuun! Ärsyttää! Ketuttaa! MUTTA! Silti olen onnellinen :)

Ponin puolesta minulla on koko ajan hyvä mieli. Se on tyytyväinen karvainen pihattoeläin. Kun häärään tallilla hommissa se katselee toimintaani korvat hörössä katseessa pieni pilkahdus ihmetystä. Sillä on uusi ihastus, jonka kanssa ne seisovat usein portilla vieretysten. hihi.

Sputnikki

Mitä ratsastukseen tulee, meillä menee hyvin! Vaikka nyt ei treenatakaan montaa kertaa viikossa, niin poni tuntuu aina tosi hyvältä. Se on jo aika ryhdikäs ja vähitellen kevyt ratsastaa. Kun sen on saanut kunnolla avuille, selässä on niin miellyttävää olla! Ja aina jää hyvä mieli. 

Aikaisemmin olin ratsastajana todella suorituskeskeinen ja ankara itselleni. Tottakai se vaikutti myös ponin asenteeseen. Nyt kun on oppinut hellittämään ja käymään ennemminkin keskustelua Maisun kanssa, tuntuu kaikki niin paljon helpommalta. Ehkä ponillakin on oikeasti ihan kivaa.

Jotenkin sekavaa tekstiä, mutta koittakaa kestää. Tää menee ihan tajunnan virtana näköjään. Ehkä ens kerralla löytyy jotain tolkkua.

Lopuksi vielä vähän Maisputin irtojuoksutuskuvia!