Hetkiä

Piti laittaa ponin laidun-lihat kunnolla liikkeelle

omatoimista eteenalas venytystä

etupainoinen? ;)

cooldown

Vettä. Iyh. 

Poni <3

Kiitos Nina rakas kuvista!

Ja taas ilman satulaa!

Olipa ihana poneilla kunnolla pitkästä aikaa. Ratsuilin ihan ekana Petteri ponin, joka on syötävän suloinen pieni keltainen risteytysponi. Laura on sen kouluttanut, joten ratsastettavuudeltaan aivan ihana! Helppo harjoitella hyvää ja rentoa kättä. Vaikkakin mua edelleen ärsyttää, että mun ratsastuksessa on niin paljon kaikkea ihan turhaa. Haluaisin vielä vakaampaa ja rennompaa menoa.

Ehkä, jos ruoskin itseäni ja mollaan kaikkea mitä teen, niin pääsen nopeasti tuloksiin? Eei, pitää nauttiakin. Onneks oon oppinut, että tästä pitää osata nauttia ja vähän heittäytyä siihen hetkeen. Jokaisella kerralla oppii jotain uutta ja vahvistaa (ainakin toivottavasti!!!!) oikeita lihaksia.

Noi ohjat vois kyllä olla vähän lyhyemmät. Ärsyttävän näköstä kun ratsastaa kädet reidellä. Ehkä mä ajattelen hölmönä, että jos pidän pitkän ohjan niin käsi pysyy rennompana. Mutta toisaalta, oon kyllä saanut noin ihan kivoja fiiliksiä siitä, kun poni on suustaan hyvin tuntumalla ja hyväksyy käden. Ne hetket on vielä vaan aika lyhkäsiä ;)

Petteri <3

Maisun kanssa jatkui sama käsi reeni. 

Poniratsastajan vammakohtaus.

Tehtiin kahdeksikkoa, joka ollaan opittu Lauran luona. Se on erittäin hyvä tapa herkistää sekä istunnalle, että pehmeälle ohjastuntumalle. Samalla tulee taivuteltua! 

Mä oon aina vaan niin ylpee Maisusta. Se on niin tosissaan aina mukana ja yrittää mun kanssa. Voi Poni <3 Aina vaan mulla on silti huono omatunto siitä, että en osaa ratsastaa vielä riittävän hyvin. Haluisin olla sille vaan hyvä ja tehdä sille hyvää. Ehkä vielä joku päivä osaan ite jumpata sitä niin, että se pysyy kunnossa.

Menipä taas synkäksi, mutta näitä juttuja mietin. Tiedän mun heikkoudet. Onneksi :)

Mutta siis, meillä oli sika kivaa! Pistettiin Michael Jackson soimaan ja mentiin niin kuin hyvältä tuntui. Musiikista saa muuten ihan erilaisen fiiliksen ratsastukseen. Siitä saa hyvän tahdin mennä, johon jopa ponikin mukautuu. Tosi jees! Suosittelen!

Vielä lopuksi video meidän menosta... Nyt kun katselen sitä, niin mua ärsyttää niin moni asia, mutta toisaalta on hyvä mieli. Heh, ja MJ soi taustalla :) Ninalle kiitos näistäkin kuvista ja videosta <3

Kiitos myös ihanalle Lauralle, kun saatiin näin hieno mahdollisuus! <3

Käsi-palapeli

Tässä taas nähdään se, että mistä blogin nimessä on kyse. PALAPELI! Taas on yks pala revitty paikaltaan, koska se oli ihan väärässä kohdassa väärin päin. Eli tuskaisesti sitä yritetään sijoittaa oikeaan paikkaan, mutta oikeita paloja sen ympärillä ei vielä taida olla.

Puhun nyt siis mun käsistä. Nyt kun on alettu korjata niitä ja käyttää ihan erilailla, huomaan, ettei niillä voi tehdä enää mitään. Tai sitten palaan vanhaan todella helposti, ja siitä en tykkää.

Ainiin, ja tiedoksi kaikille, että me jäätiin Lauralle vielä ainakin muutamaksi viikoksi! :)

Tarkoitus on saada poni seuraamaan luottavaisena ja pehmeästi ratsastajan kättä, jotta voidaan siirtyä vähitellen vähän vaikeampiin liikkeisiin. MITÄÄN ei voi tehdä ilman pehmeää hyvää ohjastuntumaa. Tai voi, mutta jos haluaa että alla liikkuu rento hevonen niin vaikeeta tulee.

Muutoin istunta alkaa olla ihan ok. Kyllä mulla pieni vinous piilee yläkropan ja kyljen osastolla, mutta sen osaan korjata.

Voihan KÄSI.

OON VILLIPONI TAAS!

Ja sit on tollanen ihana Jakke, joka seuraa kättä niin nätisti!!! Jotenki helppo myös pitää se rento käsi. Teki hyvää kun pääsi tuollaisen nuorukaisen selkään, kun se antaa kyllä heti palautetta vinosta istunnasta.

Työmyyrä Jakke. Kiitos ponin lainasta Noora!

Pyörössä part. 2

Poni on niin ihana. Tuli liikututtua lähes kyyneliin asti, kun harjoiteltiin yhteiselämää myös maastakäsin. Maisu alkoi toimia jo tosi pienestä paineesta! 

Tein ensin köyden kanssa juttuja, jotta sain sen herkistettyä paremmin ohjeille. Pyysin sen seisomaan etujaloilla lavan päällä ja kovasti yritin saada sen seisomaan kaikilla jaloilla, mutta ponin mielestä lava oli liian pieni, eikä se hirveän mielellään sovitellut kaikkia jalkojaan siihen. Sain sen kuitenkin lähettämällä aika kivasti kulkemaan sen yli :) hihii. Hauskaa vaihtelua! 

Tää oli tosissaan meidän toinen kerta pyörössä, eikä ilmeisesti kukaan muukaan ole niitä Maisun kanssa nyt treenannut. Eli näin se nyt sitten sujui.

Olin niin ihmeissäni kyllä. huhhuh.

Aikaisemmin oli tosi paljon vaikeuksia saada nosto laukkaan ravista ja ylipäätään koko poni kiinnostumaan mun olemassaolosta. Kuvittelin jotenkin, että meillä menee ihan ok, mutta nyt kun huomasi miten paljon paremmin voi mennä, niin tajuaa, ettei ponia ole kiinnostanut piirun vertaa, että mitä mä yritän huutaa tai maiskutella. Eipä tarvinnut tehdä nyt mitään niistä.

Ja noi suunnan muutokset sais vielä tapahtua niin, että poni kääntää etuosan, eikä takaosaa. Kyse oli nyt mun omasta virheestä.

Seuraavalla kerralla harjotellaan sitä, että ohjaan ponia tosta lavan päältä. Katotaan saanko oman kehonkielen niin selkeäksi, että onnistuu ;)

Maisu Lauran ja Jonathan Silfverin käsittelyssä

Maisu ei ehkä tiennyt mikä sitä odotti. Mutta kyllä sen ponista huomasi heti tunnin jälkeen, että se oli laitettu sitten ihan tosissaan töihin. Siitä alkaa kuoritutua kouluratsu ja laiskanpulskean tuntiponin raamit alkaa vähitellen kadota. 

On tää helppoa, kun voi vaan itse seurata vierestä, kun ammattilaiset ratsastaa ja poni näyttää hyvältä. Ainoa vaan, että pitäisi varmaan joskus ehkä pystyä itsekin vaatimaan. :) Aika siistiä kyllä nähdä ponin kapasiteettia. wau.

"Keltainen poni"

Nää tyypit on kyllä ihan käsittämättömiä! Varmaa ja hyvää  työtä. huh.

Siis mitä hittoa? :D Kyllä se jalka nousee!

Ratsastajan tehopäivät Loivaniityssä

Huh. 

Nyt on vaikea alkaa pukemaan sanoiksi kaikkea, mitä kahden päivän aikana oivalsin ja opin. Ihan vain Lauraa katsellessa oppii paljon sellaista, mitä ei voi lukea kirjoista. Myöskin se, että pääsi itse istumaan useamman hevosen selässä ja sitä kautta löytämään itselleen oikeita raameja, oli enemmän kuin hyödyllistä!

Istuntaan liittyviä "loksahduksia" oli etenkin jalan suhteen. Nyt se vain asettui oikein. Iso apu oli myös sellaisesta satulasta, joka ohjaa jalkaa ja antaa tukea sinne, missä sitä tarvitaan. (mulla oli käynyt muuten mielessä, josko olisin hommannut Maisulle yleispenkin, mutta nyt ei tule kuuloonkaan muu kuin kunnon koulusatula!)

Lauralta sain palautetta siitä, että notkoselkää ei juuri enää ratsastaessa ole. Eli oikeaan suuntaan on taas menty!

Enää käsien käyttö pitää löytää paikalleen. Onneksi, nyt sain siihenkin asiaan monta monta hyvää onnistumisen kokemusta ja tunnetta siitä, missä sen tuen kuuluu olla jotta ranne ja kyynärvarsi on rentona. 

Taito poni <3

Suuri suurempi suurin kiitos Lauralle! <3 Mieletön koutsi ja tsemppari! En vaan vieläkään käsitä, että mitä taikoja se tekee noiden hevosten kanssa? Uskomatonta. Loivaniityssä on hevosen ja ihmisen hyvä olla, ja sen kyllä näkee ja tuntee. <3

Maisu ei vielä päässyt kokonaan laitumelle, joten se kökötteli yöt happamana pihatossa tiiraillen laitumen suuntaan. :D Kovin pahasti loukattu poni.

Tässä kuvia vielä seuraavan päivän ratsastuksesta. 

Ponilla on hyvä mieli :)

Ja viimein pääsi taas laitsalle!!

Mä olen niin iloinen :)

1. päivä Loivaniityn hevostilalla

Eilen koitti se kauan odotettu päivä. Maisu haettiin ratsuttaja Laura Loivan hoiviin ja päästiin heti reenaamisen makuun. KÄÄÄÄK! Oon niin innoissani! :D

Ihan ensiksi Laura opasti meitä maastakäsittelyssä, jonka jälkeen Maisu satuloitiin ja Laura hyppäsi selkään. Vitsi se poni meni hienosti taas. 

Laura irrotteli ponin jälleen edestä pehmeämmäksi ja kuuliaisemmaksi kädelle. Se ei aluksi seurannut kättä kovin hyvin ja Laura ratsastaakin Maisun nyt pari päivää itse. Hyvä niin! Kun menen itse selkään, pystyn helpommin muuttamaan myös omaa ratsastusta. Kyse on kuitenkin niistä asioista, jotka ovat vain pinttyneet tavoiksi, ja nyt pitäisi osata oppia niistä pois, ja saada tilalle pehmeä ja nopea, mutta hiljainen käsi.

Vitsit. Tolle ponille on tullut niin kaunis kaula :)

Nyt on siis tarkoitus näiden viikkojen aikana saada myös mut ratsastajana toimimaan. Niin että löydettäisiin yhteinen sävel.
Toisaalta on hyvä, että tiedostan omat virheet jo todella hyvin. Ainakin niitä on helpompi alkaa korjaamaan, eikä tarvitse käyttää aikaa virheiden etsimiseen. Yritän kuitenkin samalla muistaa ne mitkä osa-alueet ovat vahvuuksia. Pelkkä virheiden kertaaminen ei auta etenemään :)

Laura piti mulle lyhyen tunnin erään toisen ponin selässä. Keskityttiin jalkojen asentoon ja oikeanlaiseen pidättämiseen. Reisi- ja pakaralihakset sai kyytiä ;) Laura myös muistutti, mistä kohtaa kättä kuuluu pidättää. Tarkoitus olisi saada käsi kyynärpäästä eteenpäin rennoksi. Jään helposti puristamaan, etenkin silloin kun keskityn johonkin muuhun. 

Huomenna keskiviikkona jatketaan harjoituksia! Vähän taas jännittää nousta itse selkään. Mutta oppimaan sitä on tultu!!! Katsotaan mihin tässä kahden viikon jaksolla päästään. Mulla on kyllä todella hyvät fiilikset. :) 

Maisu pääsi Laurallakin laitumelle.