Sivut

lauantai 11. toukokuuta 2019

Millainen päivä sinulla on tänään?

Omaa negatiivista käytöstä ja mielentilaa on joskus vaikea havaita itse, ennen kuin todella jokin asia alkaa pänniä. Usein toiset ihmiset saattavat huomata mielentilamme, ennen kuin on itse edes ymmärtänyt jonkun asian vaivaavan.

Entä sitten hevoset? Hevoset ovat elekielen supertulkitsijoita, joten niiltä tuskin jää mikään näkemättä. Kun tallille painelee vähän turhauttavan työpäivän jälkeen pieni kiukku olkapäällä, luultavasti toimii myös hevosen kanssa aavistuksen kireämmin, kuin normaalisti. Hevonen saattaa vaikuttaa siltä, että se on tahallaan ärsyttävä ja oikuttelee, vaikka todellisuudessa se saattaa vain peilata omaa mielentilaamme? (Tässäkin toki hevoskohtaisia poikkeuksia. Hevoset osaavat myös lohduttaa <3)

Oma mieli saattaa jäädä junnaamaan negatiivisuuden kierteeseen. Tiedättehän sen äänen, joka pään sisällä kertoo totuuksia? Riippuen mielentilasta, äänenä saattaa toimia myös omassa elämässä vaikuttavien ihmisten ääniä. Huomaamme päämme ajattelevan tietyllä äänenpainolla. Onko tämä ääni kuitenkaan aina oikeassa, vai peilaako se vain tunnetilaamme? Pitääkö tämän äänen ajatuksia uskoa?

Kun sisällä kuohuu, ei aina tiedosta mikä oli tunteelle alkuperäinen syy. Varsinkaan jos heittäytyy ns. virran vietäväksi ja luovuttaa. Tällöin mieli alkaa kasata alkuperäisen syyn päälle uusia ärsytyksen aiheita. Vyyhti on valmis, ja sitten ärsyttää kaikki.

Tämä ääni kertoo sinulle: "Miten ikävästi tuokin idiootti äsken sanoi yhtään ajattelematta! Ja kuinka hän viime viikolla teki sitä ja tätä, yhtään minua ajattelematta! Ei se varmaa edes pidä tai välitä minusta. Mutta en minäkään välitä!" Minä ainakin myönnän, että syyllistyn tähän. Se mistä tämä aivojen toimintamalli johtuu, onkin sitten toinen asia. "No nyt se hevonen viskoo päätään taas... Ihan varmasti vaan ärsyttääkseen minua!"

Ääni saattaa valehdella. Kertoa, kuinka me emme onnistu, emmekä osaa mitään. Säälimme itseämme ja syytämme ulkopuolisia asioita. Ehkä sitä ei siis kannata liikaa kuunnella. Mutta kuinka sen voisi vaimentaa?

Kuinka moni meistä on oikeasti kiinnostunut oman mielen hoitamisesta? Tarvitaanko siihen aina terapeuttia tai henkiparantajaa? Olisiko meillä kuitenkin kaikilla valmiudet tutustua mieleemme ja tapaamme ajatella? (Tähän väliin kirjasuositus: Kimmo Takanen - Tunne lukkosi)

Hevoset kyllä usein kestävät meidän kiukkuisen mielentilan. Siksi ne myös ovat parhaimmillaan niin terapeuttisia. <3 (Tai sitten hevosellakin on huono päivä...) Harva pystyy hallitsemaan mieltään täydellisesti, eikä tarvitsekaan. Me ollaan ihania epätäydellisiä ihmisiä. Mutta voisiko elämä olla jopa helpompaa ja hauskempaa, jos ymmärtäisimme paremmin, miten meidän mieli toimii? Vai uskaltaakohan sinne liiaksi kurkistella?

Voisiko olla niin, että meidän tulisi erottaa tämä tunteiden vallassa oleva mieli ja ääni siitä, kuka todellisuudessa olemme? Keitä olemme ja ohjaako meitä eniten: mieli, tunteet, järki vai intuitio?

Voisinko olla parempi ratsastaja, jos ymmärtäisin ja hallitsisin mieltäni paremmin?

torstai 9. toukokuuta 2019

Take a deep breathe, smile and listen

✨Hengitä ja hymyile✨

Kun on hieman suorituskeskeinen ja perfektionisti, niin sortuu usein ratsastaessakin pyrkimään vain täydellisyyteen... On tullut aika monta kertaa mentyä nuttura kireällä ja naama muistuttaen enemmän vanhaa vihaista kiinalaista miestä. Eikä se ratsastus kyllä ole sujunut yhtään sen paremmin. Vähitellen opin päästämään irti suorituskeskeisestä tavasta ajatella, ja siirryin enemmän fiilispohjaiseen treenaamiseen.

Yllätyksekseni huomasin, että tulosta alkoi tapahtua oikeaan suuntaan kuin vahingossa. Omien ennakko-odotusten luominen kannattikin lopettaa ja treenatakin niitä asioita, jotka tuntuu tänään hyvältä ✨

Ja kuuntele!

Aloitin kävelemällä pitkiä aikoja hevosen kanssa pitkin ohjin. Kuulostelin silmät kiinni, miltä käynti tuntuu. Yritin vain hengittää ja keinua tahdissa. Oli ihan oikeasti päiviä, jolloin kävelin 40min ja ravasin lopuksi 5min. Ja se tuntui sinä päivänä oikealta. 

Vähän kuin kommunikointia hevosen kanssa. "Mitäs tänään tehtäisiin?" Kun yhteistä kieltä ei ole, niin on opittava kuuntelemaan muilla tavoin. Mitä enemmän kuuntelemme, ehkä sitä enemmän ne myös haluavat meille kertoa?

Yhteistyöterveisiä

Jatkossa tämä blogi toimii yhteistyössä Playsson.netin kanssa!

Innolla odotan, mitä yhteistyö tuo tullessaan. Tiimityössä on voimaa!

perjantai 3. toukokuuta 2019

Ajattelutapaa muuttamalla paremmaksi ratsastajaksi?

Aiemmin ajattelin, että kunhan ratsastan vain mahdollisimman tasaisesti ja korjaan omaa istuntaa ja vähän ohjalla hevosta, niin päästään hyvään lopputulokseen.
Mutta ei se ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Koska ratsukko on kombinaatio hevosen ja ratsastajan luonnollisesta puolierosta, vinouksista ja lihasjännityksestä, onkin pureuduttava reippaasti pintaa syvemmälle. Ihan mielen sopukoihin asti.

Alkutaipaleella
Vähän pidemmällä ymmärrystä
     

Mistä ihmeestä sitä lähtisi liikkeelle? En usko, että tässä kohtaa on myöskään oikeata tai väärää vastausta. Jokainen ratsukko on oma kokonaisuutensa, jolloin matkakin on erilainen.

Ainoa, jota voin tässä kohtaa peilata parhaiten, on oma kokemukseni. Olenkin kirjoittanut minun ja entisen ponini vaikeuksista paljon aikaisemmissa postauksissani. Tässä kohtaa taas pysähdyn ajattelemaan, että miten upea laji ratsastus on! Mitkä mahdollisuudet oppimiseen ja reflektointiin tämä antaa!

Uusi suuntani ratsastajana alkoi muuttamalla ajattelutapaa.

1. Kaikki vaikuttaa kaikkeen
Aloin vähitellen ymmärtää, että me todella olemme kokonaisuus. Minun oli opittava ymmärtämään lisää.

2. Luota itseesi ja ole valmis muutokseen
Kun jokin tuntui kerta toisensa jälkeen vaikealta ja teki mieli itkeä ja hakata päätä seinään. Neuvoja tuli ovista ja ikkunoista. Joko sitä jatkaa yrittämistä uudelleen samalla tavalla kuin aina ennenkin, kuuntelee jokaista ohjetta ja sekoittaa päänsä, tai sitten pysähtyy ja hengittää syvään. Sitten voitkin kysyä hevoselta: Mitä sinä minulta nyt tarvitset?

3. Kuuntele hevostasi
Tämä on tärkein. Huomasin, että luopumalla omista odotuksista ja keskittymällä kuulostelemaan hevosta, pääsin paljon nopeammin toivottuun lopputulokseen. Toki tämäkin oli pitkän matkan takana ja se vaati valtavasti itsetutkiskelua. Erittäin suureen rooliin nousi myös oikeanlainen ja turvallinen ihminen, jonka kanssa asioista pystyi keskustelemaan. 

4. Oman kehon tunteminen
Mitä paremmin opin tuntemaan oman kehoni, sitä paremmin osasin myös kuunnella hevosta. Tämä auttoi minua myös pääsemään turhautumisen tunteista eroon. Lopetin itseni syyttelyn ja aloitin muutoksen hoitamalla omaa kehoani. Erittäin keskeiseen rooliin nousee nyt ihmiskehon tuntevat ammattilaiset. Jäsenkorjaajat ja fysioterapeutit. Mitään en suosittele niin vahvasti, kuin että hoitaa itseään ja oppii ymmärtämään oman kehon haasteet. Uusi ovi aukeaa, jos on valmis oppimaan.

Alkaessani tuntea omaa kehoani ja ymmärtää sen vaikutusta paremmin, jouduin luopumaan omasta hevosesta. Onneksi minulla oli mahdollisuus ratsastaa erilaisia hevosia ja oppia entistä enemmän. Pian aloin odottaa tytärtäni ja ratsastus jäi kokonaan.

Tämä seuraava kohta on oleellisin, vaikka se tuntuu aiheesta irralliselta. Tämä muutti kaiken:

5. Kehu hevostasi ja itseäsi
Alkuun olin niin syvällä itseinhossa ja suorituskeskeisessä mielentilassa, että en osannut kehua hevosta. Vaadin ja halusin, että se toimisi. Harmistuin, kun tunsin että se ei edes halunnut yrittää. Miksi se ei pidä minusta? Miksi se pitäisi. Kun lopetin suorittamisen ja aloin keskustelemaan, moni asia muuttui. Minulta kysyttiin Näinkö? ja pääsin vastaamaan, että Kyllä! Oletpa taitava! Joka kerta kun kehuin ponia, samalla kehuin vahingossa myös itseäni.

Näin alkoi matkani kohti parempaa ratsastusta, suoruutta ja tasapainoa. Samalla ymmärrystä, jolla ei toivottavasti ole koskaan loppua.





Sina 💫