Kenkäys ja hömpöttelyä

Mulla oli ihan tarkoitus päästä kunnolla tositoimiin tuon ponin kanssa tänään. Se on ollut tosi kevyellä koko viikon, joten ajattelin ehtiväni sen kunnolla juoksuttaa yms.

Hörökorva

Poni sai tänään siis uudet kengät, joilla työskentely on vähän mukavampaa. Kengittäjä kehui ponin jalkojen asentoa suoraksi ja kaviokin oli laadultaan hyvää. 

Hirveästi tuli myös opittua tänään! Tämä ihana kengittäjä kertoili mielellään kavion rakenteesta ja kenkäyksestä yleisesti. Paljon kaikkea hyödyllistä tietoa! Käytiin myös keskustelua hevosen ja ihmisen anatomiasta, ja piti se käydä ihan itsekin kontillaan kokeilemassa, että joo, on ne ne vatsalihakset, jotka sitä selkää nostaa ylös! Pimeetä porukkaa, kertakaikkiaan :D

Aikataulu venyi kuitenkin sen verran paljon, että en kengityksen jälkeen ehtinyt enää kuin sovittaa Maisulle sen uusia hienoja suitsia, ja käydä puolisen tuntia hömpöttämässä ilman satulaa.

Uudet kolmipalakuolaimet tuntuivat näin ensimmäisellä kerralla ihan hyviltä (vaikka eihän ne minun suussa ole).

Käytiin kävelemässä ja ravailemassa ensin kentällä. Pääosin tein siirtymisiä ja voltteja kentän jokaisella sivulla molempiin suuntiin. Lopuksi lähdettiin tielle kävelemään. Oli ponilla jännää, kun piti yksinään poistua tallin pihalta :D tulin alas selästä ja talutin pienen lenkin. Meillä oli kivaa <3

Ihanaa, kun tultiin takaisin tallin pihaan, se oli jotenkin mukavan kiinnostunut ympäristöstään ja muutenkin erilailla valpas. Ehkä loma tekee välillä ihan hyvää!

Mutta, huomenna jos sais aloitettua vähän paremman treenin... Jotenkin mua vähän jännittää alkaa kunnolla ratsastamaan, kun on niin epävarma olo omista taidoista. Toivotaan, että saisin mun itsevarmuuden jostain takasin.

Maisu on nyt oma

En kyllä oikeasti itsekään olis uskonut, että tää päivä tulee. Ilmeisesti siis tälläinenkin on mahdollista.

Kuva otettu reilu vuosi sitten.

Olen siis ponin omistaja. Tai tarkemmin haltija. 

Siis täysin absurdilta tää tuntuu edelleen, mutta niinkuin Marsa sanoi "Kyllä sen sitten jossain vaiheessa tajuaa. Ja kovaa." Uskoisin, että se menee juurikin näin :D

Kesä 2013

Onhan meillä Maisun kanssa ihan hyvin jo kertynyt historiaa :) Joten tavallaan tämä oli ihan luonteva jatkumo. Mä siis vaan viihdyn sen kanssa. Ei sitä samaa tunnetta oo ollu minkään muun hevosen kanssa. Ollaan tälläsiä yhtä tylsiä ja laiskoja molemmat 

<3

Tiedän siis aikalailla mihin olen ryhtymässä ton eläimen kanssa. Mieletön tilaisuus ostaa poni, jonka oikeesti jo tuntee hyvin.

Joulukuu 2012

Joten siis, voi olla, että tästä lähin päivitykset koskevat tuollaista yhtä connemaratammaa ja sen pöhköä omistajaa. Onneksi ympärillä on niitä osaavia ja auttavia ihmisiä.

Meidän tiimi oli koossa jo viime kesänä <3

Vaurion valmennus part 2 ja vähän nostalgiaa

Odotettu ja vähän jännitettykin Ville Vaurion uusi vierailu koitti! Tosiaan, ratsunani sydämeni vienyt Maisu.

Ville kysyi heti ensimmäisenä, että mitäs mitäs, nyt on hevonen vaihtunut! Kerroin, että ollaan Maisun kanssa joskus oltu enemmänkin tekemisissä ja että ongelmana meillä on jäykkyydet ja takajalkojen aktiivisuuden puuttuminen.

Oltiin siinä kentällä jo lämpätty vähä valmiiks ja jatkettiin vielä kevyessä ravissa molempiin suuntiin. Maisu ei mielellään aseta vasemmalle (ainakaan mun kanssa). Oikealle on parempi, mutta kaula taipuu välillä jopa liikaa.

Tälläkin kertaa huomio keskittyi näihin mun häslääviin pikku kätösiin. Ensinnäkin, ULKO-OHJA! Kun pyydän asetusta, saatan alkaa vääntämään ja kääntämään ulkokättä millon mihinkin suuntaan. Stabiloitiin oikeanpuoleinen ulko-ohja jalustinhihnan pätkällä, ja niin alkoi Maisukin vähän helpommin asettua vasemmalle. 

Tehtiin paljon hevosta jumppaavia tehtäviä, kuten avotaivutusta ja väistöjä. Väistöt meillä meni nyt sitten ihan metsään, kun keskityin niin paljon siihen omaan käteen. Toisaalta taas avotaivutus meni yllättävän hyvin! :D Olen vammainen. 

Mmmitä mun jalat tekee? ps. tässä piti tapahtua väistöä.

Mulle sai taas vähän huutaa. Enemmän napakkuutta!!!! Villen (lopulta kuitenkin keksitty) 9-vuotias pikku-siskokin ratsastaa kuulemma päättäväisemmin kuin minä :D Voih. Siis mun ongelmahan on se, että mä kyseenalaistan kokoajan itseni. Joten kyllä sillon se hevonenkin mut kyseenalaistaa. 

Silloin kun aletaan oikeasti korjaamaan jotain yhtä asiaa, joka kerta leviää koko muu pakka. Tällä kertaa ehkä lähinnä jalat. Lepatti jotenki ihan minne sattu.

Mutta miten tyytyväinen olinkaan Maisuun <3 Sain paljon onnistumisen kokemuksia ja se, miten poni vastaili lopulta mun pyytöihin paljon kuuliaisemmin, teki syvän vaikutuksen. Kiitos ja kumarrus Villelle! :) 

Tässä on muuten video meistä 10 kk sitten :D

Ainakin mun jalka on pidentynyt vähän ;) Olen päässyt myös tosta takanojasta eroon ja kehittänyt ihan hyvän keskivartalon kannatuksen. Myöskin istunta on suoristunut ja vasemman jalan kierous parantunut. Vielä on pitkä matka, mutta eteenpäin mennään.

Voi kun taas sais vähän videota, niin vois vähä kauhistua! :D

Väistöjä!

Pakkasaamun tunnin aiheena oli väistöt. Ihan ekana tehtiin siirtymisiä ensin käynnin sisällä ja sitten ravin sisällä. Käynnissä ei tapahtunut oikeastaan mitään muutosta, mutta ravissa pääsi jo paremmin pidentämään ja lyhentämään askelta.

Väistöissä meidän ongelmana oli kurkipotku-kädet (kiitos Vaula!) ja takapään karkaaminen. Liian pitkät ohjat ja väistättävä jalka liian takana.

Jalka liian takana

<3

Tässä on oikea taidonnäyte kurkipotku-käsistä. Ihanalta näyttää! 

Tässä kohtaa meni jo ihan ok, mutta ohjat olisi voinet olla vähän lyhyemmät ja ihmettelen myöskin tota mun yläkropan asentoa... 

Hieno Maisu <3

Kiitos Marsalle kuvista <3

Rakkaus

Maisu <3

Nyt tänään tulee toinen päivitys heti putkeen.

Kyllä oli tunteita nostattavaa, kun taas pääsi yli puolen vuoden tauon jälkeen ihana Maisun selkään! Täältä voi lukea mun ja Maisun yhteisestä matkasta enemmän :)

Vähän oli sellainen olo, ku olisi kotiin palannut. Tämän ponin kanssa ei ole ikinä tarvinnut jännittää. Ihana varma Maippe. 

Noniin, lässyn lää. :D

Aamupäivällä on kiva ratsastaa, kun näkeekin jotain. Ja tänään vielä paistoi aurinko! 

Alkutunnista jo otettiin jalustimet pois ja ruvettiin keventämään. Kyllä teki hyvää takareisilihaksille, eli vähän niinku takapuolelle. Oli pakko vielä etsiä se lihas mitä tuli käytettyä, ja oliko se varmasti oikea, niin juu, "gluteal group muscles" hoitaa takapuolen nostamisen penkistä. Voin kertoa, että olin tunnin jälkeen hapoilla. (ja huomenna ei kävellä)

Sitten reenattiin sitä oikeaoppista asettamista sillä pehmeällä kädellä. Toiselle puolelle asetukset meni tosi hyvin ja Maisu myötäsikin mulle tosi kivasti, mutta toiseen suuntaan ei.

Saan Maisun lainaan uuteen Vaurion valkkuun ensi perjantaille. Jee! Toivottavasti on hyvä sää, ja joku jaksaa kuvailla :)

Kerron keskiviikon tunnin jälkeen lisää, että miten menee!

NAAMA!

Kävin nyt viimein ostamassa sen uuden kypärän Hippodomesta! Ja siis oikeesti, koristelin sen ite noilla kirpparilta löydetyillä pirun timanteilla! :D Kai mä oon vähä välineurheilija... 

*BlinG BlinG* ja Fedja

Toiseen Ihastuin ja toiselta mä vähän tipahdin

Voih! 

Ihania juttuja taas kerran! 

Kävin kokeilemassa UV:na Marin Pömppö-hevosta. Vähän ihastuin <3 Tässä tyypissä oli jokin sellainen omanlainen ihana piirre, joka teki muhun vaikutuksen. Sellanen aito ihmettelijä.

Mari onneksi ohjasi vähän mun touhuja, ja kertoi niitä juttuja, jotka Pömpön kanssa toimii. Vähän tunsin itseni hölmöksi, kun olen nähnyt miten hienosti Mari itse ratsastelee. Mielessäni pahoittelin hevoselle kömpelyyttäni.

Mari puhui paljon sisäohjan myötäämisestä, joka on noussut nyt selkeäksi teemaksi mun kohdalla. Pömppö antoi heti palautetta, jos en antanut sille tarpeeksi tilaa. 

Näytän pieneltä!

Tehtävinä Mari määräsi raviympyröitä ja pohkeenväistöjä. Hyvää reeniä! Ahaa elämyksenä se, että väistöissä ei oikeesti tarvitse edelleenkään vääntää ja kääntään niin hirveästi! Hyviä väistö kokemuksia siis :)

Otettiin molempii suuntiin muutama nosto... Ryssin ensimmäiset taas kunnialla, koska valmistelu. Kyllä ne siitä sitten jotenkin lähti. Mutta, voih, laukan jälkeen... Tamma muuttui ihanan ihanan pehmeäksi ja selvästi lämpeni kunnolla, ja ilmeisesti myös mun palaset loksahti kohdalleen, koska pääsi taas siihen maagiseen pisteeseen, jossa vain ne ihan pienet avut riittää <3 

Mulle jäi tosi hyvä fiilis! Isot Kiitokset Marille!!! Ja muutenkin, kun jaksat olla noin super kannustava. <3

Mitä mulle täs taas tapahtuu? :D

Tällä hetkellä aiheena on tuo minun sähläävä ja kova käteni. Siis ja hyvin konkreettisesti se todettiin tuossa viikko takaperin, kun Nelli koki mun käden laukannostossa liian ahdistavaksi ja pukitti mun selästään. Sieltä mä tulin hienossa kaaressa suoraan päälleni (onneksi vielä pehmeään hiekkaan). 

WARNING! LUVASSA PIENTÄ KIUKKUAMISTA!

Siis mua niiiin kiukuttaa.... Ei todellakaan hevonen, vaan se, että se käsi jää paikalleen ja jännittyy eli on kova. Välillä tuntuu, että se on jotain salatiedettä ja että vaan kaikilla muilla on hyvä ja pehmeä käsi paitsi mulla!!! (Hehheh...)

Ja jos joku ei vielä ole ymmärtänyt niin joo, teen töitä sen asia kanssa. Haluan olla pehmeäkätinen ratsastaja, koska ymmärrän miksi. Se tässä ehkä eniten vituttaakin! Kun tämä asia ei vielä valitettavasti tule sieltä selkärangasta kuin refleksi.

ÄLÄ JÄÄ SISÄOHJAAN KIINNI! RENTOUTA SISÄKÄSI! ÄLÄ VEDÄ SISÄOHJASTA!

Nää kaikuu päässä taukoamatta, joka siis on oikeastaan ihan hyvä. Mutta tässä vaiheessa, kun turhautuminen alkaa olla maksimissaan, alkaa kaivata jo niitä hyviä vinkkejä asian parantamiseen. Onneksi siihen on puututtu tässä vaiheessa, koska vielä se on jotenkin helppo korjata. 

Miksi ihmeessä tää asia vaikuttaa muhun jotenkin näin verenpainetta nostavasti? huhhuh... Nyt cooldown. :D

Mutta vielä sen verran mainittakoon, että voi jessus se Nelli on kiva ratsastaa! Siis joskus kun taas osaan enemmän ja kykenen rentoon ohjastyöskentelyyn paremmin, niin tuolla tammalla haluan ratsastaa enemmänkin. :) Herkkä ja upea liikkeiltään.

Näillä pohdinnoilla on hyvä taas mennä eteenpäin!