Kuka olen nyt?

Ensin ajattelin, että luon kokonaan uuden blogin, mutta koska jokainen hetki on ollut tarkoitettu päästäkseni tähän, haluan säilyttää vanhat postaukset osana matkaa. Kerron nyt hieman, mitä tässä välissä on tapahtunut.

Alustan hieman tilannetta. Ratsastaminen on ollut tauolla jo melkein kolme vuotta. Oman ponin myymisen jälkeen olen ratsastanut lähinnä satunnaisesti. Tähän taas vaikuttaa 9kk raskaana olo, jolloin en ratsastanut ollenkaan. Ja sen jälkeen olenkin ollut pääsääntöisesti äiti. Tyttäreni täyttää heinäkuun lopulla 2 vuotta. 

Elämä muuttuu lapsen saamisen jälkeen. Keskipisteeksi muodostuu ihmisen alku, joka tarvitsee äitiään. Omat tarpeet ja toiveet jäävät luonnollisesti taka-alalle. Niin se vain menee ja niin sen kuuluu mennä. Tärkein tehtäväni on aina olla äiti. 

Olen aina ollut tavoitteellinen ratsastaja. Minulle on tärkeää olla fyysisesti kunnossa, jotta voin mahdollisimman häiriöittä istua hevosen selässä ja pyytää sitä tekemään asioita kanssani. Pidin huolta keskivartalostani ja venyttelin. Vaikka tiedän, että se kaikki minulla on ja tulee nopeasti takaisin kun vain pääsen takaisin "ruotuun", mutta matka tuntuu juuri nyt kovin pitkältä. 

Sisällä palaa! Ihan valtava halu ja tahto. Tuntuu kuin olisin sisäisesti syntynyt uudelleen. Ajatukseni koko ratsastuksesta ja hevosten parissa olemisesta on löytänyt sen raiteen, jota pitkin haluan alkaa tätä junaa kuljettaa. Alan hahmottaa omaa palapeliä ja pystyn katsomaan sitä kokonaisuutena. En malta odottaa, mitä paloja saan laittaa paikoilleen ja ymmärtää taas jotakin uutta.

Olen antanut anteeksi itselleni ne hetket, jolloin olen tietämättömänä turvautunut vääriin keinoihin ja itkenyt pahaa oloani. Hyväksyn sen tien, jonka olen kulkenut ja olen siitä kiitollinen. Olen onnellinen ja siunattu niistä ihmistä, jotka ovat avanneet silmäni ja seisseet rinnallani turhautumisen hetkinä, ja hyväksyneet minut sellaisena kuin olen.

Koen olevani vahvempi ja luottavaisempi. Avoimempi uudelle ja valmis ymmärtämään lisää. Olen valmis olemaan avoin hevoselle ja kuuntelemaan, mitä se minulta tarvitsee. 

Mitä siis tästä vielä puuttuu?

Sileäturpainen 

kumppani.

Alan olla valmis. Tunnen sen. Ja nyt minun tulee vain luottaa siihen, että se oikea kumppani, uusin opettajani ja ratsuni, on tulossa. 

Susanne von Dietze - Horse and Rider in Motion -tapahtuma lauantai PART 1

Vaikka blogi nyt onkin jo vuosia sitten kuollut pystyyn, päätin kirjoittaa muutamia asioita ja pohdintoja ulos, lähinnä omaa oppimista varten. Päätin jakaa tekstin useampaan osaan, sillä informaation määrä on aivan valtavaa. Joten tässä ensimmäinen:

Arpaonni osui kohdalleni ja pääsin Hyvinkään Hevossairaalan arvonnan kautta osallistumaan Horse and Rider in Motion -tapahtumaan Ratsastuskeskus Ainoon. Lippuni oikeutti koko päivän tapahtuman seuraamiseen lauantaina 27.4.

Saavuin paikalle vähän klo 9 jälkeen. Paikalla oli mukava porukka suomalaisia hevososaajia, jotka seurasivat tiiviisti ensimmäistä esiintyjää. Ainon maneesi oli aavistuksen viileä, ja istuessani katsomoon tajusin, että auton takapenkille jäänyt toppatakki ei olisi ollutkaan yhtään liikaa.

Maneesissa oli keskittynyt tunnelma. Kentällä oli kaksi ratsukkoa ja tummahiuksinen nainen, joka keskittyi intensiivisesti toisen ratsukon ohjaamiseen. Susanne von Dietze, on saksalaissyntyinen valmentaja ja ratsastaja. Hänestä voi lukea lisää täältä.

Dietze keskittyi peruspalikoiden hiomiseen. Hän auttoi ratsukkoa löytämään tasapainoa erilaisten harjoitteiden avulla. Saapuessani paikalle, hän kävi läpi kevennystä ja ratsastajan ylävartalon suoruutta. Harjoituksessa hän pyysi ratsastajaa ottamaan ohjat sisäkäteen, ja nostamaan ulkokäden rintakehän eteen, kuin kannattelisit suurta pyöreää palloa. Harjoitus tehtiin molempiin suuntiin. Harjoitus vaikutti positiivisesti istuntaan ja ratsastaja sekä hevonen tuntuivat olevan mielissään!

Susanne kertoi, miten oleellista rintarangan vapaus on. Jotta alaselkä ja lantio voi päästä rennoksi, on ylävartaloon löydettävä vapaus. Taas jälleen kerran kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tätä demonstroitiin myös kylkiin tehtävien venytysten avulla kaikissa askellajeissa. Harjoituksen loppua kohden ratsukko näytti todella hyvältä ja harmoniselta. Tuntui hyvältä heidän puolestaan.

Tässä kohtaa täytyy nostaa hattua kaikille ratsukoille, jotka osallistuivat ja toivat näytille omat haasteensa! Jokainen meistä on omalla oppimisen polullamme ja täydelliseksi tässä lajissa tuskin koskaan pääsee. Joten nautitaan siitä mahdollisuudesta, että voimme oppia ja saada aina vain uusia ahaa-elämyksiä. Se on tämän lajin suola <3

Seuraavaksi keskityttiin laukan hiomiseen. Laukan tahti 1-2-1-2-1-2.... Ensimmäinen tahti takajaloilla ja kaksi viimeistä etujaloilla. Selkeää. Kyllä. "Kummalla istut raskaammin?" kysyy Susanne. Järjen mukaan tietysti ensimmäisellä tahdilla, eli kun takajalat ponnistaa maasta. Mutta ei se olekaan niin yksinkertaista. Koska laukka keinuu eteen ja taakse, tapahtuu helposti se virhe, että etujalkojen koskettaessa maahan, ratsastaja jää liikkeessä jälkeen, jolloin painopiste kallistuu enemmän etujaloille.
(Lisäksi, koska hevosen lapaluu on kiinni rintarangassa vain lihasten ja ligamenttien avulla, olisi ratsuhevoselle ideaalia liikkua painopiste takaosalla.)

No mitä sitten voi tehdä? Liikkeessä liikaa keinuminen aiheuttaa suurta painetta ratsastajan alaselälle ja pahimmillaan voi aiheuttaa selkäongelmia. Tärkein varuste, on meidän oma turvatyö, eli vatsalihakset. Huomasin heti oman asentoni penkissä, ja tunsin aavistuksen häpeää istuessani epämääräisessä vinossa sykkyrässä, ilman tietoakaan vatsalihasten olemassaolosta.

Eli siis tulisi istua dynaamisesti itsensä kannatellen, kun etujalat osuu maahan ja jälleen tiiviisti satulaan takajalkojen ponnistaessa. Ja hengitys. Etenkin pitkät uloshengitykset. Niistä Dietze puhui paljon.

Saman ratsukon kanssa jatkettiin vielä raviharjoituksia. Laukasta siirtyminen piti ajatella pitkänä. "Ole pitkä. Kasva ylöspäin." Harjoitusravissa tulisi Susannen mukaan ajatella niin, että dynaaminen paino on ylempänä kuin fyysinen paino. Eli ajatella staattisesti lihaksilla hieman ylöspäin. Tästä ajatuksesta sain hyvin kiinni. Myöskin käännöksissä sama asia. Lantio ja kädet näyttää suunnan. "Käännä ja kasva" hän sanoi.

Summa summarum. Kaikista tärkein: tasapaino. Kun ratsukko löytää paremman tasapainon, asiat alkavat sujua helpommin, vältytään lihasjännityksiltä (lue: kivulta) ja myös loukkaantumisilta. Ja kaikista tärkein: Tasapaino ei ole jotain, mitä vain hevosen tulee saavuttaa, vaan myös ratsastajan on ymmärrettävä, mistä oman kehon tasapaino koostuu.

Tästä pääset lukemaan selkokielellä kirjoitetun jäsenkorjaaja Mari Metsäpirttilän blogitekstin kehon kantavasta voimasta ja tasapainosta: https://www.metsapirttila.com/keho/mista-kehon-kantava-voima-on-lahtoisin/

Mitä ajatuksia tasapaino ja sen tärkeys sinussa herättää? Kuinka paljon siihen kiinnitetään huomiota valmennuksissa? Millaisia tasapainoharjoituksia sinä teet?

Sina💫