Maastoilun ihanuus

Enhän mä edes enään muistanut, että kuinka hauskaa maastoilu on! 

AH! Ihanaa kun sain vihdoinkin itsestään jotain irti ja onneksi on ystäviä jotka pyytää seuraksi. Sää ei ehkä ollut kaikkein suotuisin, mutta sen ei annettu haitata.

KOTIIN!

Me ihan oikeasti otettiin rennosti. Käveltiin lähestulkoon koko matka pitkin ohjin! Se on paljon, koska aikasemmin olen itse stressannut sitä, että pysyykö poni lapasessa. Aina se on ollut tosi järkevä ja rauhallinen maastoilija, mutta en kai ole sitten vaan itse osannut olla rennolla mielellä. Tänään sekin onnistui :)

Sain tänään myös mitattua, että miten pitkä lenkki tarkalleen on, ja tulokseksi tuli 9,5 km. Tänään aikaa meni jopa puolitoista tuntia, kun niitä käyntiosuuksia olikin yllättävän paljon. Seuraavalla kerralla vaikka vähän vauhdikkaammin. 

Tää pitää ottaa tavaksi! Tuulettaa mielen aika kivasti.

Perillä märkä poni-parka <3

Ja erityiskiitokset mahtavalle seuralle! ;)

Laidun harkkaa kuvina

Hellepäivä ja jotain ihan uutta

Mä oon tykästynyt tähän ilman satulaa ratsasteluun. Poni rentoutuu paljon nopeammin ja on jotenkin kivempi edestä. Pitää kesän aikana tehdä nyt kunnollinen satulainvestointi.

Oli niin kuuma, että kävin kaikki askellajit läpi molempii suuntiin niin, että sain sisäpohkeen läpi ja ponin taipumaan. Ravi oli jees, mutta laukka oli edelleen vähän söheltämistä mun osalta. Toisaalta saatiin MUUTAMA askel ihan tosi makeen tuntusta selän läpi pyörivää laukkaa (voiko noin sanoa :D?)!

Sisätakajalkahan on vallan mukana!

Lopuksi nappasin suitset pois ja kokeilin jolkottelua ilman mitään. Ei meillä ihan yksiin kyllä ajatukset mene. Vielä. Mutta toivottavasti joskus. :) 

Vähän autoin kännöksiä raipan kanssa ja kiitin heti kun poni seurasi ohjetta. Tietysti ihanteellista olisi, jos aidosti pelkät painoavut riittäisi, mutta itse en ole ihan vielä niin tasapainossa, että poni reagoisi niihin niin herkästi. Katsotaan mihin päästään.

Pitihän se päästää ilman taakkaakin köpöttelemään. Voi kun se on söpö <3

Kiitos Ninalle kuvista!

Hyppäriii!

Pompoti pom!

Olipa jännää taas. Maisu oli ihan liekeissä esteillä. Mä en ihan niin liekeissä, mutta selvittiin. On niin hassua, kun toi Poni lähtee välillä viemään! :D

Kun kerran hypätään, niin hypätään kunnolla!

Ei se nyt ihan keskelle menny.

Oikeestaan tapahtui jopa sellainen tän kesän itsensä ylitys, kun hyppäsin jopa KOLME estettä peräkkäin. Olin ihan varma, että en saa ohjattua ponia ikinä kolmannelle, mutta menipäs yllättävän helposti. Saatiin me palautetta siitä, että vähän turhan jyrkästi kaarrettiin, jonka jälkeen korjasin tilanteen ja tein ihan kunnollisen tien. Kerrankin.

Oon nyt huomannut jokaisella kerralla kun ollaan hypätty, että oon ihan tosi jäykkä. Mua siis taitaa jännittää. Pelkään että kaadutaan taas (joo näin pääsi tossa yks päivä käymään, ihan oma moka) tai muuten vaan törmätään esteeseen tai jotain. Nopean itsepohdiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että pitäisi hypätä tai tehdä edes jotain puomityöskentelyä silloin tällöin. 

Ja sitten mitä ponin liikkumiseen tulee, niin jäi edelleen vähän etupainoiseksi kauhomiseksi. Osittain myös siksi, että en osaa vielä ratsastaa esteiden välissä. Pitäisi miettiä vähemmän estettä ja enemmän ratsastusta. Ja saada poni kunnolla avuille, vaikka intoa on kuin ilmapallossa.

Kattokaa sen ilmettä! <3

Suuret kiitokset kentänlaidalla kuvannelle Siljalle!

Vihreillä

Voi ponin onnea, kun harjauksen jälkeen ei joutunutkaan töihin vaan maistelemaan kunnolla kesän ensimmäisiä vihreitä! Ollaan me nyhdetty pieniä tuppoja sieltä täältä, mutta nyt annoin syödä vähän reilummin. 

Ukkonen jyrisi välillä erittäinkin komeasti ympärillä, mutta vain muutamia hassuja vesipisaroita löysi tiensä meidän tienoille. Ihanan lämmin päivä <3

Pyörähdettiin me sitten kuitenkin kentällä töhöttämässä kevyesti. Enimmäkseen käyntiä ja vähän ravia. Ihana se oli taas. voi että. 

KLIKS, ne palaset loksahtelee!

Kyllähän se kivalta tuntuu. 

Jotain tolla ponilla on auennut. Siltä irtoaa liikettä, sillä on energiaa, se jopa alkaa taipua, se seuraa kättä... Sillä on oma moottori!!!

Sitä on ihan oikeasti kiva ratsastaa :) 

Onhan se etupainonen... Mutta ei kaikkea saa kerralla. Ollaan menossa Laura Loivan tilalle vielä teho-treeniin, niin voi olla että sielä aletaan pureutua entista enemmän painon siirtämiseen takajaloille.

Me jatkettiin piffi-harjoituksia :D

Ja sitten taas eteenpäin :)

Kiitos Nina-murulle kuvista <3

Voi kun se on niin taitava!

Jotenkin mä olen ihan älyttömän tyytyväinen tohon poniin! <3 

Nyt en ole vähään aikaan kirjoitellutkaan, kun taas on oltu niin epäjännän äärellä, mutta tänään kun jotain ihan oikeasti jännää pitkästä aikaa tapahtui, niin johan tekee mieli kirjoitella! :D

Mutta niin, ratsuttaja Laura Loiva, jonka valmennuksissa olen ennenkin käynyt, kävi tänään jumppaamassa Maisua. Odotin tätä NIIN innolla! En voi käsittää, miten jollain on sellainen kyky, että saa jokaisesta hevosesta ja myös ratsastajasta ne parhaat puolet esille.

Oon vaan niin kiitollinen ja etuoikeutettu <3

Oon ollut ehkä taas pienen hetken vähän alakuloinen ja epävarma itsestäni ja ratastuksestani. Nyt taas uutta intoa puhkuen odottelen sitä, että pääsen ratsastelemaan. Ja kun tiedän sen niin hyvin, että omalla asenteella on ihan älyttömän paljon merkitystä. Onneksi Laura on myös tuollainen psyykkinen valmentaja.

Iskettiin mut sitten tietysti myös selkään. En ollut ihan varautunut siihen, mutta suoraan sanoen kyllä kutkutti Lauran jälkeen kokeilla miltä poni tuntuu. Oli se kyllä ihanan kevyt ja taipuisampi edestä. Pitää tehdä oikeesti paljon töitä käsien kanssa, että sais ne vähän nopeemmiks. 

Tehtiin avoja ja väistöjä Lauran avustuksella. Men kyllä aika kivasti.

Mun kuulemma pitää opetella vähän sotilaallisemmaks tuolla selässä. :) Kyljet kyljet. 

On se hieno eläin <3 Ja upean mallinen kaula!

 Lopuksi Laura halusi kokeilla minä selässä piaffea! Oonkin vähän miettinyt, että kun Maisu sitä välillä itse tarjoaa niin se varmaan oppisi sen aika näppärästi. No siis mehän saatii muutamia askelia jo aika hienosti! Ihan mahtavaa :D Mitä kaikkea meistä voi vielä tullakaan?

Vain taivas on rajana kun itse uskoo ja on oikeita ihmisiä ympärillä.