Kaatosateessa

Kyllä säät suosi! Ei se nyt niin kamalaa ole mennä kaatsateessa, mutta ei se nyt ihan kauheen kivaakaan ole. Ponia tosin ei tuntunut haittaavan, mutta jätin kuitenkin oman osuuteni ratsastuksesta aika lyhyeen. 

Noora kävi ratsastamassa Maisun, ja voi että miten ihana oli viettää hänen kanssa aikaa! Noora tykkäsi uudistuneesta Maisusta kovasti. Oli kuulemma miellyttävä ratsastaa ja kulki ihan itse eteenpäin. Tavoite saavutettu :)

Se mitä haluaisin nyt oikeasti alkaa ratsukkona treenata, on oman kehon täsmällisempi ja edelleen vakaampi käyttö. Hyvä käsi. Rento poni jolla on ajatus kokoajan eteenpäin. 

Maisu on herkkä istunnalle, ja siksi haluaisin vieläkin enemmän saada suoristettua omia vinouksia. Ja katse ylös.

Laukka. Ei siitä varmaan nyt tarvitse sen enempää sanoa? :D Me osataan laukata, mutta me ei osata laukata. nii.

Oikeastaan haluaisin myös oppia ratsastamaan huumorintajuisemmin. Näistä kuvista oikeastaan voi jo nähdä aika monesta, että hymyilen. Sitä haluisin lisää. Koska poni on aika vakava aina. Jos sekin vähän rentutuisi.

Välillä on kova ikävä Loivaniittyyn. Luulen että ponillakin on ikävä vanhaa laumaansa, johon se pääsi erittäin hyvin sisään kesän aikana. Maisu ei varmasti ikinä tule unohtamaan tätä kesää, mutta en tule minäkään. 

Syksy saapuu ja vuodenaika vaihtuu. Meillä on Maisun kanssa ensimmäistä kertaa eväät mihin vain. Kiitos. Ne ihmiset tietää joille tämä kiitos kuuluu.

Ylöskin voi katseen nostaa!

Me mentiin kyllä toiseenkin suuntaan :D Kaikki kuvat on nyt tästä kierroksesta kun alkoi yllättäen sataa niin paljon, että pelättiin kameran puolesta.

Kevyt päivä

Ei tehty mitään suurta ja ihmeellistä. Maisua ratsasti itseni lisäksi kolme muuta, joten itse tein lähinnä rennosti vain taivutteluja.

Tallin pitäjä ratsasti Maisun nopeasti samalla kun itse ratsastin hänen hevostaan, ja hän kehui Maisua kivaksi pikku paketiksi! :D hihi.Paketti.

Mentiin siis ihan vaan aika löysästi. Tein vähän enemmän jo avotaivutuksia, kun tuntuu että niistä alkaa nyt oikeasti saada jo jotain hyötyä irti, kun poni pysyy kuolaimella ja seuraa kättä. 

Yritin irrotella etenkin vasenta lapaa, koska tuntuu että se ei aina ihan pääse liikkeeseen mukaan.

Oon muuten nyt alkanut käyttää etusissa buutseja, koska pelkään että se kohta teloo itsensä kun se jo näköjään kykenee viemään takajalkaa niin hyvin vatsan alle. Pitäisi vain itse muistaa ratsastaa edelleen kunnolla se edestä ylös..

Seuraavana päivänä tein edelleen aikalailla puoli tuntia pelkkää jumppaa ilman satulaa. Keskityin taas paljonkin vasempaan lapaan, ja siihen että taivutuksissa ja käännöksissä se oikeasti tulee mukaan. 

Pakko myöntää, että kävin kerrän läpi myös HeC:2 radan, ja yllätyin siitä että me voitais ihan hyvin se mennä koittaa ilman suurempia treenejä ja varmaan päästäis hyväksytyllä läpi. Katsotaan jos sitä innostuisi vielä :)

Käytiin kävelyllä yks päivä :)

Oli pakko katsoa video viimevuoden harkkakisoista (jotka menin Remolla)!!!! Vähä nauratti, mutta toisaalta olen älyttömän iloinen siitä miten paljon olen itse päässyt eteenpäin, ja että osasin nähdä omat virheeni ihan erilaisin silmin. 

Uudella tallilla!

Meidän ensimmäinen kerta uudella kentällä. Poni liikkui tosi kivasti ja keskittyi älyttömän hyvin! Olen kyllä aika yllättynyt siitä, miten hienosti se pystyy jo liikkumaan! etenkin vasemman etujalan liike alkaa olla jo jopa näyttävän puolella. Oikeaa lapaa pitäisi kyllä saada nyt selvästi enemmän auki, että taipuminen vasempaan kierrokseen sujuisi helpommin.

Astuu jo aika hyvin noilla takajaloilla :)

Olen muuten erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, että osaan jo kastoa muuallekin kuin ponin niskaan! Veera, ja oikeastaan muutama muukin siitä sanoi, ja nyt alkaa parannusta tapahtua! Yllättävän paljon se vaikuttaa myös ponin liikkumiseen!

Ei selvästi pysty ojentaa oikean puolen etujalkaa yhtälailla kuin vastenta.

Tässä vaiheessa aloin jo vähän itse uuvahtaa! Nimittäin liike vaatii jo aika paljon lihaksia, jossa siinä pysyy vakaana. Alan myöskin helposti tarrautumaan ohjiin, ja se taas on hevosesta epämukavaa. Pitäisi silti ehkä vielä tehdä niitä asioita, joihin omakin kunto riittää. Mutta pakkohan sitä on välillä käydä molempien mukavuusalueen ulkopuolella? Ei muuten kehity ;)

Me ei vaan osata laukata. Piste. Pakko sitä on silti välillä tehdä, koska eihän sitä muuten opikkaan. Joku sais antaa vähän tukiopetusta! Onneksi Veera jo lupautukin jeesimään :)

Ehkä me jo uskalletaan siirtyä pois ympyrältä?

Puhuin jossain julkaisussa siitä, että ratsastellaan edelleen vain ympyrällä ja etsiskellään yhteistä säveltä ja käden seuraamista yms. Ehkä kohta jo alkaa olla aika siirtyä seuraaviin tehtäviin. Alan saada ponin jo aika nopeasti hyväksi kädelle ja pohkeelle, ja niin sanotusti niiden "väliin". Eli siis alan saada takaosaa nopeammin aktiiviseksi ja sitä kautta ratsastettua ponin takaa eteen. Ihan kuin kuvissa olisi erotettavissa jo ihan kiva ylälinja?

Kuva: Veera Kekäläinen

Pohjetta Maisulla ei oikeastaan enää tarvitse käyttää eteenpäin menemistä varten, vaan lähinnä niillä alan päästä jo kiinni ohjaamisen ja taivuttamisen saloista. Myöskin jalat näyttäisivät asettuvan jo aika hyvälle paikalle! Toi Laura Loiva kyllä tekee ihmeitä ihmisen istunnalle! Eipä kukaan ole koskaan osannut selittää asioita noin hyvin :) Eikä sekään että osaa selittää asiat hyvin, niin palautetta saa myös silloin, kun tekee oikein. Siitä jää paras muistijälki oppimisen kannalta. 

Ihanasti se seuraa kyllä kättä :)

Vähä könötän!

Niin, en oikein osaa sanoa mitään. Aika kivaa tää on. Tästä on niin helppo jatkaa taas vähän omatoimisemmin ja varmemmilla otteilla. Upeaa, kun on olemassa tuollaisia hevosihmisiä mitä Loivaniitystä löytyy. Suomi kaipaa näin rautaisia ammattilaisia lisää!

Lisäksi vielä kun löytyy niin ihania ihmisiä vuosien takaa, vaikka olisi mennyt kymmenenkin vuotta välissä niin silti tuntuu kuin mitään vuosia ei olisi ollutkaan! Kiitos Veera Kekäläinen kuvista ja muutenkin kaikesta tsempistä! Olet ihana <3 Mainitsemisen arvoista on myös se, että tuo satula taitaa jäädä meille. 

Olen ikuisesti kiitollinen kaikille ihanille <3

Elokuussa 2014

Vertailun vuoksi myös ennen kuva:

Helmikuussa 2014

Pyörössä ratsastusta

iiiks! Mä oon vaan taas niin ilonen tosta ponista :) Vaikka se näyttää niin nyreetä naamaa mulle ku haen sen laitumelta, niin silti se tekee tosi mielellään näköjään töitä! 

Oliks tää jo tässä?

Muutama päivä sitten ratsastelin sen pyörössä juokusttamisen jälkeen. Olipa se kiva. En nyt oikeastaan siltä ihmeempiä vaatinut. Edelleen tuntuu, että harjoittelen niin paljon omaa vartalon käyttöä. 

Varusteet oli taas ihan kohdallaan. Ainakin kypärä on aina päässä :) 

Pitäisi opetella jokaisella kerralla kun pyytää ponia kääntymään, tehdä valmistelu kunnolla ja ratsataa käännös. Välillä oletan että asiat tapahtuu itsestään ja poni vaan kääntyy ja taipuu, mutta jotta se oikeasti taipuisi käännöksissä on käytettävä paljon enemmän pohkeita ja istuntaa. Välillä tulee nytkin todella hyviä käännöksiä!

Me ollaan kyllä niin perusasioiden äärellä, mutta mun mielestä tehdään nyt juuri niitä asioita mitä kuuluu. Mitään muuta ei voi saavuttaa tai oppia, ellei perusasiat suju. Nyt on keskitytty siihen, että poni on rento ja luottaa käteen (ja olen opetellut sen rennon käden!). Seuraavaksi lähdetään enemmän taivuttelemaan ja parantamaan reagointikykyä. 

Yritän olla kokoajan rehellinen itselleni. Käsi on vielä ajoittain kova, etenkin silloin kun istunta ei pysy mukana. Myöskin katse on hyvin usein nauliintuneena ponin niskaan, ihan kun se siitä johonkin lentoon lähtis? :D KATSE YLÖS AKKA!