Ajattelin nyt kun kerta kipeänä ollaan, niin jos kirjoittaisin vähän tarkemmin siitä mitä nyt ollaan treenattu.
Maanantaina pääsin tallille ajoissa ja otin kameran ja jalustan mukaan. Sain kuvattua kivan pätkän alkuvalmisteluista, mutta ratsastusosuus ei tallentunutkaan videolle :/
Mutta tässä on pätkä meidän alkuvalmisteluista. Maisu on niin ihana kun siihen voi luottaa, että se seisoo paikallaan sen ajan kun hoidan sen. Yksi niistä piirteistä joita Maisussa arvostan erittäin paljon. <3
Juoksutin Maisun ensin lyhyesti, jonka jälkeen hyppäsin kyytiin. Mentiin ilman satulaa, koska jotenkin tuntuu, että siten pääsen liikkeeseen paremmin mukaan.
Aluksi katsoin, että pohkeet menevät läpi ja että varmasti olen suora. Oikea pohje tuntuu todella tahmealta tällä hetkellä, mutta luulen sen johtuvan siitä, että istuntani antaa ponille ristiriitaisia apuja.
Kun olin saanut itseäni suorempaan ja ponin pohkeesta mukaan, aloin tehdä puolipidätteitä. Keskityin lähinnä istunnalla pidättämiseen. Poni alkoi olla mukavan rento ja kuunteli pidätteet juuri niin kuin toivoin. Se laski takaosaa alleen ja säilytti rentouden edestä. Hyvä poni <3
Keskityin myös suoruuteen. Se on minulle vielä vaikeaa kun tuntuu että yritän kokoajan asettaa johonkin. Mutta kun asiaan kiinnittää huomiotaa niin huomaa miten paljon helpommin saa myös takajalat rehellisesti rungon alle.
Puolipidätteestä aloin tehdä siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, niin että rentous säilyy. Oli kiva huomata miten poni alkoi käyttää itseään kokoajan paremmin ja pyöreämmin. Halusin ratsastaa eteenalas muodossa, mutta kuitenkin niin että Maisu kantaa kunnolla selkänsä.
Pohkeilla piti välillä muistuttaa vatsalihaksia mukaan ja sitä kautta saatiin taas selkä ylös. Reidellä tehdyt kevyet pidätteet saivat ylälinjan kohoamaan ja samalla kun antoi pohkeita, sai myös askeleeseen lisää tahtia.
Täydellisiä hetkiä tulee edelleen todella harvoin koska tuntuu että ollaan taas aika raaka ratsukko, mutta alan taas muistaa paljon asioita ja tuntuu siltä, että niin ponikin.
