Pitkästä aikaa taas toden teolla istunnan pariin!
Olen käynyt Kumpumäen tilalla ennenkin. Tallilla opettaa taitava CR-valmentaja (Centered Riding), jolta olen ennenkin saanut loistavia vinkkejä oman istunnan hahmottamiseen ja korjaamiseen.
Kuvia ei valitettavasti ole, mutta yritän jatkossa kuvittaa kirjoituksiani myös piirtämällä! Katsotaan miten tämä lähtee rullaamaan...
Ensimmäinen kosketukseni CR-metodiin, oli juurikin tämä sama talli. Siitä on nyt puolitoista vuotta, ja on ihan mahtavaa huomata, miten se oma istunta onkin suoristunut! Puoli vuotta sitten olin edellisen kerran. Keskityimme nyt lähinnä painoapujen käyttöön ja liikkeessä istumiseen.
Aloitettiin tunti ihan ravissa kevennellen. Etsittiin hyvä tahti ja tasapaino liikkeeseen. Ensimmäinen ongelma tuli, kun piti ratsastaa suoraa uraa... Ratsuni oli älykäs kaveri ja olisi mielummin oikaissut kulmat (etenkin maneesin toisessa päässä) ja puksuttanut eteenpäin. Minä siinä sitten heräsin ajatukseen, että hetkinen, tässähän pitää taas ratsastaa! Heti jos jäin haaveilemaan niin, hevonen karkasi kurssilta. Piti taas löytää itseltään ne kuuluisat avut ja suunnitella reitti ensin omassa päässä ja ratsastaa se. Nää on niin perusjuttuja, että ihan ärsyttää, kun ei kykene eikä muista.
 |
| On hyvä välillä vaikka herätä ratsastamaan, niin varmaan se ratsukin kuuntelee... |
Jatkettiin kevyessä ravissa suunnan vaihtoja kentän poikki käyttäen painoapuja ja puolipidätteitä ennen käännöstä. Mikä niiden pidätteidenkin muistamisessa on taas niin vaikeaa? Sehän se nimenomaan valmistelee hevosta siihen seuraavaan tehtävään ja herättelee avuille. Kun tulee käännökseen, tee puolipidäte, katso sinne mihin haluat kääntää ja lopuksi painoavut. Ratsuni oli kyllä ihanan herkkä ja kääntyi sulavasti ihan vaan pienillä avuilla (vaikka unohtelin sitä puolipidätettä).
Halkaisijalla oli myös tärkeää suoristaa hevonen ennen uutta suuntaa. Selvisi, että jään jököttämään siihen vanhaan suuntaan, joten pitää olla tarkkana oman suoruuden kanssa. Molemmat istuiluut penkkiin ja piiiitkät jalat.
Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin. Siinähän lähti sitten polvi ja nilkka jäykistymään, jolloin jalka ei kyllä ollut yhtään rento ja joustava. Piti ihan miettimällä miettiä: pooooolvi rennoksi ja niiiillkka rennoksi. Samalla tietysti löytää se ravin tahti. Tuntui ainakin selässä siltä, että näytän varmaan ihan sätky-ukolta. Toisaalta kun sain kaikki palaset hetkellisesti kohdalleen, pyöristyi hevosen selkä, ravi pyörähti käyntiin ja hevonen myötäsi. Heti kun ajatteli, että NO NYT, niin eiköhän koko homma romahtanut saman tien.
Ihanaa, kun hevonen antoi palautteen samalla sekunnilla! Tämä on ehdottomasti kaikista paras palaute, mitä ratsastaja voi saada. Ratsastaminen on siitä jännä laji, että sitä sitten jaksaa yrittää koko ajan uudelleen niiden muutaman sekunnin onnistumisien tähden. :)
Ravityöskentelyn ohelle, otettiin pääty ympyrät laukassa. Laukka... tämä mun murheenkryyni. <3 Oikeasti olin todella mielissäni tästä, koska nyt sitä pääsisi sitten istunnan kannalta treenaamaan. Alkuksi mun nostot oli ihan kuraa. Oikeastaan vasta nyt mulle valkeni istuinluiden käyttö nostossa. Sehän onkin se SISÄISTUINLUU!!!! Huhhhuh. Jotenkin olen ajatellut sen niin, että painon saa pidettyä paremmin ulkona ja hevosen suoremmassa, kun pitää painon ulkona. Ihminen on erehtyväinen.
Oikeastihan molempien istuinluiden kuuluisi pysyä satulassa, mutta laukannosto tapahtuu sisäistuinluun ja sisäpuolen jalan avaamisella liikkeen suuntaan. Tai näin sen nyt käsitin. Korjatkaa ihmeessä jos olen vieläkin hakoteillä! :D
Minulla on ollut tapana heittäytyä ylävartalolla nostoon mukaan, joka siis häiritsee hevosta ihan hirveällä tavalla. Kyljet ja vatsalihakset jäykkänä, katse menosuuntaan ja vähän ehkä vielä siitä eteenpäin, sisäjalka auki ja sisäpohje. Tällä hevosella laukka nousi oikeastaan jo katseella ja laukan ajattelemisella. Jäin vaan vähän jälkeen, kun en pitänyt itseäni pystyssä.
Aikani muokkailtua itseäni, alkoi laukkakin vähän jo nousta maan tasosta ja hevonen kulkea pyöreämmin. Suora palaute jälleen kerran. IHANAA!
Jalkojen asento nousi laukassakin aiheeksi, kuten olettaa saattoi. VARPAAT MENOSUUNTAAN! POLVI RENNOKSI! NILKKA RENNOKSI! Mutta jalat lähellä hevosta... niin.
 |
| Tahdin löytäminen kevyessäistunnassa. |
Loppuraveissa sitten opettaja komensi minut jalustimille seisomaan, ja harjoittelemaan sitä polven ja nilkan joustoa. Ravissa oli tarkoitus siis löytää hevosen liike, ja jopa liioitellusti joustaa liikkeen mukana. Olipa mahtavaa tajuta, että kun en istunut sielä satulassa häiritsemässä hevosta, ja jousti vaan polvesta ja nilkasta liikkeessä, pidensi hevonen askelta ihan huomattavasti.
 |
| Tältä musta ainakin tuntuu välillä! |
Sain vähitellen istua alas satulassa, mutta miettiä kokoajan sitä jalan joustavuutta. Parani se kyllä ihan selvästi :)
MUISTILISTA:
- joustava polvi ja nilkka
- varpaat menosuuntaan
- Jämäkkä keskivartalo
- Teiden ratsastaminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti