Mehän ollaan kohta ihan iskussa!!!

Pari kuukautta sitten kun aloiteltiin uudestaan treeniä, tuntui ettei itse osaa enää yhtään mitään ja ponikin oli vähän onnettoman oloinen. Ponilla ymmärrettävästikään ei ollut oikein kuntoa, mutta ei toisaalta ollut minullakaan. Joten, alettiin siis vähitellen yhdessä kohottaa kuntoa!

Muistelin pitkään kaiholla viime kesää, jolloin oltiin molemmat hyvässä kunnossa ja oltiin saatu hiottua yhteistyötä jo melko mutkattomaksi. Kuvittelin, että sen saavuttamiseen tarvittaisiin taas 5 päivää viikossa armotonta treeniä ja vähintään puoli vuotta, mutta kyllähän ne kerran keksityt asiat sieltä löytyi molemmilta aika nopeasti. 

Meidän tärkeimpänä tehtävänä on nyt ollut treenata kevyttä tuntumaa niin, että käsi pysyy mahdollisimman hiljaa, mutta kun se jotain pyytään niin poni seuraa rennosti. Ollaan päästy jo todella hyvään alkuun! Parhaimmillaan minun ei tarvitse kuin avata lantio käännöksen suuntaan, ulkopohje ja kevyt painallus ulko-ohjalla kaulalle ja poni kääntyy ja samalla taipuu ihanasti sisäpohkeen ympärille. Se on mieletön tunne. 

Toisinaan tuntuu, kuin meillä olisi yhteinen mieli. Tehtävien suorittaminen vain tuntuu niin helpolta. Se, että tekee hyvän pohjatyön perusratsastuksen kanssa, avaa ovia vaikeampiin tehtäviin ja helpottaa niiden suorittamista. Ja perusratsastukseen palaaminen on varmasti tärkeää oltiin millä tasolla tahansa.

Nyt kun on saatu tuntuma kuntoon, voidaan alkaa vähitellen siirtää painoa entistä enemmän takaosalle. Maisu on rakenteeltaan hieman takakorkea, joten haasteita löytyy. Minun on myös saatava oma ratsastukseni siihen pisteeseen, että pystyn auttaa ponia parhaani mukaan. 

Tällä hetkellä kuitenkin tärkeää on että liike virtaa selän läpi ja aletaan löytää tahti. Puomit ovat oiva keino tahdin löytämiseen! Poni yleensä syttyy puomeista ja se myös joutuu miettimään mihin jalkansa laittaa. 

Kättä voi kantaa vaikka lisääkin vähän ;)

Ravi meillä sujuu jo aika hyvin. Mutta se laukka... Sitä pitää vaan nyt alkaa harjoittelemaan. Koska ei sitä opi jos sitä ei yhtään harjoittele. Ystäväni sanoi, että mun pitää vaan alkaa ratsastaa sitä laukkaa, eikä vaan kököttää kyydissä. Ja se on kyllä ihan totta. Jännitän vieläkin ihan liikaa, jolloin unohdan ratsastaa. Jopa vähän lamaannun ja jäykistyn. 

Tällä kertaa tosin saatiin muutamia askelia ihan hyvää laukkaa! Kehtaa muutaman kuvankin tänne laittaa. Edelleen silti huomaa, että en istu kunnolla satulassa ja nojaan eteen päin. Jalka on jopa aika paikallaan.

"Eikai me kaaduta?!?"

Ei toi kuski oikeen osaa....

Laukkojen jälkeen on ihana palata ravityöskentelyyn. Se tuntuu niin vaivattomalta askellajilta.

Välillä nostan raamia vähän ylös päin. Yritän tehdä senkin ponin ehdoilla ja niin, että meillä molemmilla riittää rahkeet. 

Voiko kuvasta päätellä kuskin tunnetilan?

Sen pitää olla kivaa

Katsotaan pääsäänkö starttaamaan meidän kisaura. Pitää varmaan vähitellen alkaa miettiä niitä radan (heC) tehtäviä. 

Ainakin meillä alkaa olla jo suhteellisen hyvät eväät.

Kiitokset kuvaajille! Ihanaa voida taas nillittää omista virheistä :)