Remo ja Vaurion valmennus

Huhhuh!

Näin yön yli nukuttua, edelleenkin tuntuu, että aivot vaan surraa eilisiä oppeja perille.

Ville Vaurio kävi tallillamme pitämässä neljä tunnin valmennusta. Itse uskaltauduin noin HeB tasoiseen ryhmään. 

Oltiin Remon kanssa edellisenä päivänä vielä puolitoista tuntia ottamassa tuntumaa seuraavaa päivää varten, ja silloin aukesi ne asiat, mihin olisi hyvä valmennuksessa kiinnittää huomiota. 

Eniten ongelmia meille tuottaa lähinnä laukka ja siinä sopivan tahdin löytäminen. En myöskään saanut kunnolla pidätteitä läpi.

Jotenkin olisi voinut kuvitella, että jännittäisin tai jotain, mutta eipä oikeastaan ollut mitään. Meidän tunti oli kolmantena, ja aluksi kerroimme, millainen tausta meillä on ratsukkona.

Kerroin meidän haasteista ja aloitimme tunnin käymällä kaikki askellajit läpi.

Esimmäisten kierrosten aikana, huomiota kiinnitettiin etenkin minun sisäjalan käyttöön. Oikeassa kierroksessa Remo puski voimakkaasti sisäänpäin ja oikoi paljon. Sain neuvoksi asettaa kunnolla sisään ja käyttää sisäpohjetta niin, että se menee läpi. Lopulta poni asettui hyvin ja piti hyvän tuntuman ulko-ohjalla.

Kuvista voi taas todeta, että omien jalkojen asento laukassa ei ole mitenkään imarteleva. Tiedostin ne kyllä, mutta korjaaminen ei  näköjään ole niin helppoa. Piti myös tehdä hurjasti töitä, että poni kulki suorassa kaatumatta sisään. Itsekin kallistun hieman sisään päin, mutta Vaurio sanoi, että ei se ole mikään ihmekään, kun poni kaatuu noin paljon sisään. Oma keskivartalo vaan töihin ja yrittää auttaa ponia parhaansa mukaan pitämään suoruus.

Pohkeenväistöjä treenattiin edellisenäkin päivänä (muuten ekaa kertaa tällä ponilla!) ja valmennuksessa jatkettiin. Aluksi taas tuntui, että ei tule mitään, en osaa. Muutaman epäonnistuneen kerran jälkeen, Vaurio muistutti, että minun pitää vaan päättää, että väistetään. Kunnolla se PIDÄTE ja sitten vaan SISÄPOHJE läpi. Ohoh, ja kappas poni väistää.

Pidätteisiin sain ihan tukiopetusta, kun tuntui, ettei ponilta paljoa kunnioitusta niille herunut. 

Heräteltiin vähän vatsalihaksia ja muistutettiin missä kohtaa se käden paikka on. Lähden nimittäin todella helposti könöttämään eteen päin ja nousen satulasta, kun teen pidätettä.

Yksi erittäin tärkeä asia, johon Vaurio kiinnitti huomiota, oli tiet. Minun pitää itse olla koko ajan kartalla siitä, mihin ollaan menossa. Tällöin ponin ei tarvitse ottaa päätäntävaltaa, vaan se voi luottaa siihen, että minä tiedän mitä tehdään. 

Lisäksi Vaurio painotti moneen kertaan, että minun pitää olla rohkeampi apujen kanssa. Jos aion pyytää jotain, minun on myös vietävä se loppuun asti. Ajattelen tekeväni, mutta en tee tarpeeksi napakasti. 

Kehuja saatiin siitä, että Remo alkoi kulkea "hyvällä kaulalla" ja ravi alkoi loppua kohti "rullata". Usein Remolla on taipumusta "tikuttaa" ravissa, jolloin selässä istuminen tuntuu todella epämukavalta. Mutta kun saan ponin kulkemaan minun tahtia ja pääsen itse liikuttamaan ravia eteenpäin, alkaa homma toimia.

Ihan huikeelta tuntui saada paljon kehuja omasta istunnasta!!! Istun kuulemma todella kauniisti :) Ihanaa saada ulkopuoliselta palautetta, sillä istunnan kanssa olen tehnyt NIIN paljon töitä.

Olen kaikin puolin tyytyväinen Ville Vaurioon valmentajana! Saatiin todella hyviä ja selkeitä vinkkejä omaan ratsastukseen ja hän katsoi meitä kokonaisuutena vahvuuksien ja heikkouksien kautta.

Kentältä lähti tyytyväinen poni ja ratsastaja, joten ei kai tässä voi muuta kuin hymyillä :) KIITOS!

Kiitos Heidi, kun kuvailit meitä! Tässä linkki hänen kuvasivuilleen: http://koiranunta.kuvat.fi/

Mielen ja kehon hallintaa

Niin... Nyt on ollut paljon mielessä kehon rentouden lisäksi, myös mielen rentous. Moni lukija on jo varmaan ymmärtänyt, että olen aika suorituskeskeinen ja vakava ratsastaja. Pitkällisen itsetutkiskelun ja pohdiskelun jälkeen, olen vähitellen tullut siihen tulokseen, että rento mieli on ratsastajan paras työkalu!

Edellisella ratsastustunnilla sain kanavoitua jännitystä oikeaan suuntaan: halusin näyttää itselleni, mitä olen saanut aikaiseksi. Allani oli osaava hieno hevonen, joka ei mielestäni kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi.

Alkutunnista opettaja pisti minut kertaheitolla järjestykseen ja sainpahan pidettyä aika monet asiat paketissa saman aikaisesti koko puolentoista tunnin ajan!

Tunti oli ihanan rankka niin minulle, kuin hevosellekin!!! Kun hevonen tuntui hyvältä ja rennolta alla, oli mahtavaa työskennellä yhdessä. Tällä kerralla tapahtui juuri se, mitä olen pitkään odottanutkin: kun hevonen kantaa itsensä rennosti hyvällä motivaatiolla, voi alkaa vähitellen tehdä hienosäätöä. Esimerkiksi ulkotakajalan aktiivisuuden lisääminen, askellajin selkeä pidentäminen ja lyhentäminen, sekä taivutukset ja yleensäkin rennon eteenalas -työskentelyn säilyttäminen. http://www.tuirekaimio.com/hevosenkanssa/lisa/eteenalas.html

Edelleenkin opettaja piti huolta käsieni rentoudesta, joka oli todella hyvä juttu. Eteenalas työskentely ei oikeastaan edes onnistu, jos käsi on kova tai nykivä. Tasainen hiljainen käsi omalla paikallaan ja hyvällä paikalla toisiinsa nähden, yksinkertaisesti aiheuttaa sellaisen rennon kaulan ja pään asennon! Käytiin läpi myöskin hevosen kaulan anatomiaa ja sitä, mistä tietää missä hevosella on hyvä työskentely-muoto. Omallani se oli selkeästi vielä juuri sielä alhaalla, jossa se jaksoikin kantaa itsensä hienosti!

Nyt viimeinkin sain sen laukan rullaamaan. Ymmärsin tosissaan sen, miten ne istuinluut sinne satulaan kuuluu laittaa. Oli kiva huomata, miten askeleen pituutta pystyi säädellä ihan pelkästään istuinluiden liikkeillä. Hoksasin, että ulkoistuinluu kuuluu olla siellä satulassa, jotta painopiste pysyy ulkona, eikä ala itse kaatua sisään (koska silloin hevonenkin kallistuu). Sisäistuinluu pyörii laukan tahdissa, ja säätelee askeleen pituutta yhdessä pohkeen kanssa. OHJILLA EI TARVINNUT TEHDÄ OIKEASTAAN MITÄÄN!!! :D Voi terve, mitä hehkutusta....

Tää nyt kuulostaa varmaan niin ällöttävältä ruusuilla tanssimiselta, mutta tämän hevosen kanssa mieli toimii yhteen. Ehkä tämä hevonen on mun yksi Soulmate <3 No mutta, joo... Kuitenkin pointtina oli siis se, että kun pystyy kanavoida energian oikeaan suuntaan ja pitää mielen avoimen rentona, asiat rullaa! Ja silloin myös ne opitut asiat pääsee ulos. Kiitos ja kumarrus.

Me tehtiin se!

Kisoista vähitellen selvinneenä, ajattelin muutaman sanan kirjoitella.

Aamusta heti kyllä jännitti! Mietin jo, että miten ihmeessä selviän koko hässäkästä. Mutta Ninan puntattua minut selkään, jännitys vähitellen katosi.

Lähdin ratsastamaan tallilta kisapaikalle hyvissä ajoin, että ehdittäisiin vähän edes tutustua paikkoihin. Minulle tilukset olivat oikeastaan jo tutut, mutta ponille ei. Käveltiin osa matkasta maastoonlähtijöiden kanssa ja kun käännyttiin kisapaikalle vievälle tielle, ponille tuli paniikki ja meinasi ensin kääntyä toisten perään, mutta tajutessaan, että edessä onkin muita hevosia, otti kiitolaukka spurtin kisapaikan tallin pihaan. :D

No ainakin tuli lämmiteltyä! Ihmeteltiin siinä sitten paikkoja ja Nina kävi maksamassa ilmoittautumismaksut.

Mentiin verkka-alueelle aika nopeasti, koska startattiin kolmantena meidän luokassa. Poni vähän ihmetteli ja katseli ympärilleen, mutta rentoutui ihan nätisti. Kokeiltiin vielä peruutuksia ja laukannostoja muutamat kerrat.

Kertailin mielessäni rataa, mutta ajatukset eivät meinanneet pysyä kasassa. Lähinnä yritin rentoutua itse. 

Kun meidät kuulutettiin kentälle, kävelin hetken suoritusalueella ja vihellyksen kuullessani lähdettiin raviin. Kaikki meni tyydyttävästi, kunnes unohdin missä olin menossa ja panikoiduin. Tein keskiympyrästä vain puolikkaan ja lähdin tekemään hätäpäissäni täyskaartoa :D ihmeellinen black out! No otin keskiympyrän uudestaan ja sain jatkettua radan loppuun asti ilman uusia unohduksia. :)

Jalustimet tippuili jalasta ja laukka ei pysynyt ja ja ja... No, mutta ekat kisat! Oon kyllä tyytyväinen. 

Videossa on tollanen ihmeellinen pilipali musiikki, kun kuvaaja höpötti niin paljon :D Tässä näkyy nyt vaan rata sen jälkeen, kun oltiin jo pahiten möhlitty.

Pisteiksi tosissaan 53%, eli hyväksytty tulos! ja sitähän lähdettiin hakemaan :) Ens kerralla tavoitteet jo luultavasti korkeemmalla.

Mutta kaikenkaikkiaan mahtava kokemus! Kiitos kaikille apuna olleille. :) Ja erityiskiitos Taijalle ponin lainasta <3

Uusi blogi!

Kokeillaampa, miten tämä asettuu käyttöön! :) 

Olen siis kirjoittanut toisella sivustolla jo puoli vuotta ajatuksia ratsastukseen liittyen, mutta ajattelin kokeilla, miten tämä sivusto toimii.

Ratsastusta olen siis harrastanut nyt aikuisena vuoden verran. Lapsena olin akiivinen tallilla kävijä, ja hevoset ovat siitä lähtien olleet lähellä sydäntäni.

Nyt päätin osallistua ensimmäisiin harjoituskilpailuihini! Koululuokassa kilpailen Helppo C:2 2000 mukavalla Remo-ponilla. Menestystä en ole lähdössä hakemaan, mutta kokemusta sitäkin enemmän.

Enköhän mä tässä ala pian kirjoitella enemmän.