Väistöjä!

Pakkasaamun tunnin aiheena oli väistöt. Ihan ekana tehtiin siirtymisiä ensin käynnin sisällä ja sitten ravin sisällä. Käynnissä ei tapahtunut oikeastaan mitään muutosta, mutta ravissa pääsi jo paremmin pidentämään ja lyhentämään askelta.

Väistöissä meidän ongelmana oli kurkipotku-kädet (kiitos Vaula!) ja takapään karkaaminen. Liian pitkät ohjat ja väistättävä jalka liian takana.

Jalka liian takana

<3

Tässä on oikea taidonnäyte kurkipotku-käsistä. Ihanalta näyttää! 

Tässä kohtaa meni jo ihan ok, mutta ohjat olisi voinet olla vähän lyhyemmät ja ihmettelen myöskin tota mun yläkropan asentoa... 

Hieno Maisu <3

Kiitos Marsalle kuvista <3

Rakkaus

Maisu <3

Nyt tänään tulee toinen päivitys heti putkeen.

Kyllä oli tunteita nostattavaa, kun taas pääsi yli puolen vuoden tauon jälkeen ihana Maisun selkään! Täältä voi lukea mun ja Maisun yhteisestä matkasta enemmän :)

Vähän oli sellainen olo, ku olisi kotiin palannut. Tämän ponin kanssa ei ole ikinä tarvinnut jännittää. Ihana varma Maippe. 

Noniin, lässyn lää. :D

Aamupäivällä on kiva ratsastaa, kun näkeekin jotain. Ja tänään vielä paistoi aurinko! 

Alkutunnista jo otettiin jalustimet pois ja ruvettiin keventämään. Kyllä teki hyvää takareisilihaksille, eli vähän niinku takapuolelle. Oli pakko vielä etsiä se lihas mitä tuli käytettyä, ja oliko se varmasti oikea, niin juu, "gluteal group muscles" hoitaa takapuolen nostamisen penkistä. Voin kertoa, että olin tunnin jälkeen hapoilla. (ja huomenna ei kävellä)

Sitten reenattiin sitä oikeaoppista asettamista sillä pehmeällä kädellä. Toiselle puolelle asetukset meni tosi hyvin ja Maisu myötäsikin mulle tosi kivasti, mutta toiseen suuntaan ei.

Saan Maisun lainaan uuteen Vaurion valkkuun ensi perjantaille. Jee! Toivottavasti on hyvä sää, ja joku jaksaa kuvailla :)

Kerron keskiviikon tunnin jälkeen lisää, että miten menee!

NAAMA!

Kävin nyt viimein ostamassa sen uuden kypärän Hippodomesta! Ja siis oikeesti, koristelin sen ite noilla kirpparilta löydetyillä pirun timanteilla! :D Kai mä oon vähä välineurheilija... 

*BlinG BlinG* ja Fedja

Toiseen Ihastuin ja toiselta mä vähän tipahdin

Voih! 

Ihania juttuja taas kerran! 

Kävin kokeilemassa UV:na Marin Pömppö-hevosta. Vähän ihastuin <3 Tässä tyypissä oli jokin sellainen omanlainen ihana piirre, joka teki muhun vaikutuksen. Sellanen aito ihmettelijä.

Mari onneksi ohjasi vähän mun touhuja, ja kertoi niitä juttuja, jotka Pömpön kanssa toimii. Vähän tunsin itseni hölmöksi, kun olen nähnyt miten hienosti Mari itse ratsastelee. Mielessäni pahoittelin hevoselle kömpelyyttäni.

Mari puhui paljon sisäohjan myötäämisestä, joka on noussut nyt selkeäksi teemaksi mun kohdalla. Pömppö antoi heti palautetta, jos en antanut sille tarpeeksi tilaa. 

Näytän pieneltä!

Tehtävinä Mari määräsi raviympyröitä ja pohkeenväistöjä. Hyvää reeniä! Ahaa elämyksenä se, että väistöissä ei oikeesti tarvitse edelleenkään vääntää ja kääntään niin hirveästi! Hyviä väistö kokemuksia siis :)

Otettiin molempii suuntiin muutama nosto... Ryssin ensimmäiset taas kunnialla, koska valmistelu. Kyllä ne siitä sitten jotenkin lähti. Mutta, voih, laukan jälkeen... Tamma muuttui ihanan ihanan pehmeäksi ja selvästi lämpeni kunnolla, ja ilmeisesti myös mun palaset loksahti kohdalleen, koska pääsi taas siihen maagiseen pisteeseen, jossa vain ne ihan pienet avut riittää <3 

Mulle jäi tosi hyvä fiilis! Isot Kiitokset Marille!!! Ja muutenkin, kun jaksat olla noin super kannustava. <3

Mitä mulle täs taas tapahtuu? :D

Tällä hetkellä aiheena on tuo minun sähläävä ja kova käteni. Siis ja hyvin konkreettisesti se todettiin tuossa viikko takaperin, kun Nelli koki mun käden laukannostossa liian ahdistavaksi ja pukitti mun selästään. Sieltä mä tulin hienossa kaaressa suoraan päälleni (onneksi vielä pehmeään hiekkaan). 

WARNING! LUVASSA PIENTÄ KIUKKUAMISTA!

Siis mua niiiin kiukuttaa.... Ei todellakaan hevonen, vaan se, että se käsi jää paikalleen ja jännittyy eli on kova. Välillä tuntuu, että se on jotain salatiedettä ja että vaan kaikilla muilla on hyvä ja pehmeä käsi paitsi mulla!!! (Hehheh...)

Ja jos joku ei vielä ole ymmärtänyt niin joo, teen töitä sen asia kanssa. Haluan olla pehmeäkätinen ratsastaja, koska ymmärrän miksi. Se tässä ehkä eniten vituttaakin! Kun tämä asia ei vielä valitettavasti tule sieltä selkärangasta kuin refleksi.

ÄLÄ JÄÄ SISÄOHJAAN KIINNI! RENTOUTA SISÄKÄSI! ÄLÄ VEDÄ SISÄOHJASTA!

Nää kaikuu päässä taukoamatta, joka siis on oikeastaan ihan hyvä. Mutta tässä vaiheessa, kun turhautuminen alkaa olla maksimissaan, alkaa kaivata jo niitä hyviä vinkkejä asian parantamiseen. Onneksi siihen on puututtu tässä vaiheessa, koska vielä se on jotenkin helppo korjata. 

Miksi ihmeessä tää asia vaikuttaa muhun jotenkin näin verenpainetta nostavasti? huhhuh... Nyt cooldown. :D

Mutta vielä sen verran mainittakoon, että voi jessus se Nelli on kiva ratsastaa! Siis joskus kun taas osaan enemmän ja kykenen rentoon ohjastyöskentelyyn paremmin, niin tuolla tammalla haluan ratsastaa enemmänkin. :) Herkkä ja upea liikkeiltään.

Näillä pohdinnoilla on hyvä taas mennä eteenpäin!

Kultainen keinuhevonen

Olipa taas pieni tauko, jonka jälkeen pakko päästä selkään. Sain lainaksi tallilta kuvankauniin kultaisen tamman, jota myös välillä tuttavallisesti Rituksi tai keinuhevoseksi kutsutaan.

Yhteinen taipaleeni tämän neitokaisen kanssa ei ole kovinkaan pitkä, mutta aluksi melko kivinen. Ensimmäistä kertaa tätä ratsastaessani noin puoli vuotta sitten, olin varma että en enään ikinä tämän hirvityksen selkään mene! Vanhana laukkahevosena Ritu ymmärsi minun etupainoisen sikiöasentoni laukassa väärin, ja päätti laukata kentällä niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Täristen yritin sitten selvitä viimeiset minuutit, etten hyppää selästä ja juoke talliin itkemään. Nyt kun aikaa on kulunut, ja taitoa ja varmuutta hieman kasaantunut, että tunneilla olen onnistunut Ritun kanssa laukkaamaan jopa ihan hallitusti.

Nytpä sainkin hänet sitten ihan omatoimiseen käsittelyyn! En ole ollut pitään aikaan kentällä ihan itsekseni ihmettelemässä oppimiani taitoja (jota siis pääsin Maisun kanssa tekemään aikanaan useinkin) ja nyt tuntui siltä, että tekee hyvää kerrata asioita ihan omassa päässä. Sain vielä Marin vähän kuvaamaan, niin pystyi sitten jälkeen päin toteamaan niitä omia virheitäkin. 

Lämmittelyravien aikana, Heidi kehoitti kentän reunalta minua vähän rentoutumaan, mutta sai minulta aika tylyn ja kylmän vastauksen, että MINÄ HALUAN NYT IHAN ITTE!!! Edelleen anteeksipyyntöni Heidille <3 Heidin sanat osuivat ihan oikeaan, mutta halusin silti itse löytää sen oman rentouden vähitellen. 

Tein aluksi muutamia siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, ja myös pysähdykseen asti. Ravailin kevyessä ravissa tehden voltteja, ja välillä istuin harjoitusraviin ja kokeilin miten Ritu reagoi istunnalla kokoamiseen ja askeleen lyhentämiseen/pidentämiseen. Tällä kertaa reagoitiin kyllä aika hyvin, mutta oma pohkeeni oli kuitenkin liian hidas ja apuni vähän liian karkeita, että sellaista kaunista kokoamista olisi saatu aikaiseksi. Lisäämisen kanssa oikeastaa sama juttu. Keventäen raviin sai vähän enemmän lennokkuutta, mutta harjoitusravissa istuminen selvästi häiristi Ritua. 

Siis tässäkin kuvassa tää mun jalan asento.... APUA! En tiedä yritänkö kantapäällä saada sitä pohjetta läpi vai mitä ihmettä mä yritän. Mutta siis tosissaan Ritua piti aika paljon pyytää pohkeella sieltä takaa mukaan, ja näköjään alan aika helposti käyttämään kantapäätä. PAHA MINÄ! Ja ylipäätään sellainen pitkä ja rento jalka puuttuu aika monista näistä kuvista. 

Volteilla yritin keskittyä taivuttamiseen ja silloin tällöin ihan hyvin menikin, mutta enemmän voisin kyllä kiinnittää huomiota ihan siihen suoraan ratsastukseen!!! Tekisi ihan hyvää, että keskittyisi joskus siihen, että suoralla uralla mennään tasan suoraan, ilman mitään asetuksia. Jotenkin mulle on jäänyt joku outo päähänpinttymä, että koko ajan pitäisi olla joku asetus päällä... 

Yritin ratsastaa Ritua mahdollisimman pitkälle eteen. En oikeastaa ole saanut ikinä Ritua rennoksi kuolaimelle, sillä olen itse ollut jäykkä patukka. Ehkä parhaiten rentouduttiin sen jälkeen, kun Ritu näytti mitä keinuhevonen tekee... Olen siis ehkä vihdoin keksinyt, miten se laukka nostetaan ja nyt tietysti painoavuille herkän Ritun kanssa halusin kokeilla, että miten hän reagoi. No aloin sitten kasaamaan hirveetä painetta nostoon... Polvet nousi taas suuhun ja yläkroppa jäykistyi. Pari nostoa meni ihan jotenkin, mutta jossain vaiheessa Ritu sai tarpeekseen mun jännityksestä ja siitä, että en osannut enää myödätä edestä ja tässä oli tulos:

No en tippunut, vaikka lähellä kävi. Toisinaan ihan hauskaa, vähän jotain äksöniäkin tohon tuupaamiseen. Oikeastaan jopa oltiin vähän rennompia tuon paineen purkauksen jälkeen.

Ja siis mua häiritsee näissä kuvissa ihan hirveesti, että mä olen menossa yläkropalla kokoajan ihan eri suuntaan kuin Ritu. Pitäisi keskittyä ihan tosissaan siihen pään ja yläkropan asentoon, koska toi näyttää ihan kamalalta.

YKSI laukkakuva.

Päästiin ihan lopuksi aika hyvin samalle aaltopituudelle ja rentouduin ratsastamaan enemmänkin tunteella ja ajatuksella. Tehtiin muutamat väistöt molempiin suuntiin ja olin ihan älyttömän tyytyväinen! Ja taas valaistui se, että ei todellakaan tarvitse liioitella, vaan ihan ne pienet avut riittää.

Ja siis tämän jälkeen haluan ehdottomasti tutustua vieläkin paremmin tähän neitoon. :) Ihana Ritu <3

Tämän kerran muistilista:

- RENNOT JALAT

- YLÄVARTALON ASENTO ja MENOSUUNTA

- VALMISTELE

Istuntatunti Kumpumäellä

Pitkästä aikaa taas toden teolla istunnan pariin!

Olen käynyt Kumpumäen tilalla ennenkin. Tallilla opettaa taitava CR-valmentaja (Centered Riding), jolta olen ennenkin saanut loistavia vinkkejä oman istunnan hahmottamiseen ja korjaamiseen.

Kuvia ei valitettavasti ole, mutta yritän jatkossa kuvittaa kirjoituksiani myös piirtämällä! Katsotaan miten tämä lähtee rullaamaan...

Ensimmäinen kosketukseni CR-metodiin, oli juurikin tämä sama talli. Siitä on nyt puolitoista vuotta, ja on ihan mahtavaa huomata, miten se oma istunta onkin suoristunut! Puoli vuotta sitten olin edellisen kerran. Keskityimme nyt lähinnä painoapujen käyttöön ja liikkeessä istumiseen.

Aloitettiin tunti ihan ravissa kevennellen. Etsittiin hyvä tahti ja tasapaino liikkeeseen. Ensimmäinen ongelma tuli, kun piti ratsastaa suoraa uraa... Ratsuni oli älykäs kaveri ja olisi mielummin oikaissut kulmat (etenkin maneesin toisessa päässä) ja puksuttanut eteenpäin. Minä siinä sitten heräsin ajatukseen, että hetkinen, tässähän pitää taas ratsastaa! Heti jos jäin haaveilemaan niin, hevonen karkasi kurssilta. Piti taas löytää itseltään ne kuuluisat avut ja suunnitella reitti ensin omassa päässä ja ratsastaa se. Nää on niin perusjuttuja, että ihan ärsyttää, kun ei kykene eikä muista.

On hyvä välillä vaikka herätä ratsastamaan, niin varmaan se ratsukin kuuntelee...

Jatkettiin kevyessä ravissa suunnan vaihtoja kentän poikki käyttäen painoapuja ja puolipidätteitä ennen käännöstä. Mikä niiden pidätteidenkin muistamisessa on taas niin vaikeaa? Sehän se nimenomaan valmistelee hevosta siihen seuraavaan tehtävään ja herättelee avuille. Kun tulee käännökseen, tee puolipidäte, katso sinne mihin haluat kääntää ja lopuksi painoavut. Ratsuni oli kyllä ihanan herkkä ja kääntyi sulavasti ihan vaan pienillä avuilla (vaikka unohtelin sitä puolipidätettä).

Halkaisijalla oli myös tärkeää suoristaa hevonen ennen uutta suuntaa. Selvisi, että jään jököttämään siihen vanhaan suuntaan, joten pitää olla tarkkana oman suoruuden kanssa. Molemmat istuiluut penkkiin ja piiiitkät jalat. 

Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin. Siinähän lähti sitten polvi ja nilkka jäykistymään, jolloin jalka ei kyllä ollut yhtään rento ja joustava. Piti ihan miettimällä miettiä: pooooolvi rennoksi ja niiiillkka rennoksi. Samalla tietysti löytää se ravin tahti. Tuntui ainakin selässä siltä, että näytän varmaan ihan sätky-ukolta. Toisaalta kun sain kaikki palaset hetkellisesti kohdalleen, pyöristyi hevosen selkä, ravi pyörähti käyntiin ja hevonen myötäsi. Heti kun ajatteli, että NO NYT, niin eiköhän koko homma romahtanut saman tien.

Ihanaa, kun hevonen antoi palautteen samalla sekunnilla! Tämä on ehdottomasti kaikista paras palaute, mitä ratsastaja voi saada. Ratsastaminen on siitä jännä laji, että sitä sitten jaksaa yrittää koko ajan uudelleen niiden muutaman sekunnin onnistumisien tähden. :)

Ravityöskentelyn ohelle, otettiin pääty ympyrät laukassa. Laukka... tämä mun murheenkryyni. <3 Oikeasti olin todella mielissäni tästä, koska nyt sitä pääsisi sitten istunnan kannalta treenaamaan. Alkuksi mun nostot oli ihan kuraa. Oikeastaan vasta nyt mulle valkeni istuinluiden käyttö nostossa. Sehän onkin se SISÄISTUINLUU!!!! Huhhhuh. Jotenkin olen ajatellut sen niin, että painon saa pidettyä paremmin ulkona ja hevosen suoremmassa, kun pitää painon ulkona. Ihminen on erehtyväinen. 

Oikeastihan molempien istuinluiden kuuluisi pysyä satulassa, mutta laukannosto tapahtuu sisäistuinluun ja sisäpuolen jalan avaamisella liikkeen suuntaan. Tai näin sen nyt käsitin. Korjatkaa ihmeessä jos olen vieläkin hakoteillä! :D

Minulla on ollut tapana heittäytyä ylävartalolla nostoon mukaan, joka siis häiritsee hevosta ihan hirveällä tavalla. Kyljet ja vatsalihakset jäykkänä, katse menosuuntaan ja vähän ehkä vielä siitä eteenpäin, sisäjalka auki ja sisäpohje. Tällä hevosella laukka nousi oikeastaan jo katseella ja laukan ajattelemisella. Jäin vaan vähän jälkeen, kun en pitänyt itseäni pystyssä. 

Aikani muokkailtua itseäni, alkoi laukkakin vähän jo nousta maan tasosta ja hevonen kulkea pyöreämmin. Suora palaute jälleen kerran. IHANAA!

Jalkojen asento nousi laukassakin aiheeksi, kuten olettaa saattoi. VARPAAT MENOSUUNTAAN! POLVI RENNOKSI! NILKKA RENNOKSI! Mutta jalat lähellä hevosta... niin.

Tahdin löytäminen kevyessäistunnassa.

Loppuraveissa sitten opettaja komensi minut jalustimille seisomaan, ja harjoittelemaan sitä polven ja nilkan joustoa. Ravissa oli tarkoitus siis löytää hevosen liike, ja jopa liioitellusti joustaa liikkeen mukana. Olipa mahtavaa tajuta, että kun en istunut sielä satulassa häiritsemässä hevosta, ja jousti vaan polvesta ja nilkasta liikkeessä, pidensi hevonen askelta ihan huomattavasti. 

Tältä musta ainakin tuntuu välillä!

Sain vähitellen istua alas satulassa, mutta miettiä kokoajan sitä jalan joustavuutta. Parani se kyllä ihan selvästi :)

MUISTILISTA:

- joustava polvi ja nilkka

- varpaat menosuuntaan

- Jämäkkä keskivartalo

- Teiden ratsastaminen

Remo ja Vaurion valmennus

Huhhuh!

Näin yön yli nukuttua, edelleenkin tuntuu, että aivot vaan surraa eilisiä oppeja perille.

Ville Vaurio kävi tallillamme pitämässä neljä tunnin valmennusta. Itse uskaltauduin noin HeB tasoiseen ryhmään. 

Oltiin Remon kanssa edellisenä päivänä vielä puolitoista tuntia ottamassa tuntumaa seuraavaa päivää varten, ja silloin aukesi ne asiat, mihin olisi hyvä valmennuksessa kiinnittää huomiota. 

Eniten ongelmia meille tuottaa lähinnä laukka ja siinä sopivan tahdin löytäminen. En myöskään saanut kunnolla pidätteitä läpi.

Jotenkin olisi voinut kuvitella, että jännittäisin tai jotain, mutta eipä oikeastaan ollut mitään. Meidän tunti oli kolmantena, ja aluksi kerroimme, millainen tausta meillä on ratsukkona.

Kerroin meidän haasteista ja aloitimme tunnin käymällä kaikki askellajit läpi.

Esimmäisten kierrosten aikana, huomiota kiinnitettiin etenkin minun sisäjalan käyttöön. Oikeassa kierroksessa Remo puski voimakkaasti sisäänpäin ja oikoi paljon. Sain neuvoksi asettaa kunnolla sisään ja käyttää sisäpohjetta niin, että se menee läpi. Lopulta poni asettui hyvin ja piti hyvän tuntuman ulko-ohjalla.

Kuvista voi taas todeta, että omien jalkojen asento laukassa ei ole mitenkään imarteleva. Tiedostin ne kyllä, mutta korjaaminen ei  näköjään ole niin helppoa. Piti myös tehdä hurjasti töitä, että poni kulki suorassa kaatumatta sisään. Itsekin kallistun hieman sisään päin, mutta Vaurio sanoi, että ei se ole mikään ihmekään, kun poni kaatuu noin paljon sisään. Oma keskivartalo vaan töihin ja yrittää auttaa ponia parhaansa mukaan pitämään suoruus.

Pohkeenväistöjä treenattiin edellisenäkin päivänä (muuten ekaa kertaa tällä ponilla!) ja valmennuksessa jatkettiin. Aluksi taas tuntui, että ei tule mitään, en osaa. Muutaman epäonnistuneen kerran jälkeen, Vaurio muistutti, että minun pitää vaan päättää, että väistetään. Kunnolla se PIDÄTE ja sitten vaan SISÄPOHJE läpi. Ohoh, ja kappas poni väistää.

Pidätteisiin sain ihan tukiopetusta, kun tuntui, ettei ponilta paljoa kunnioitusta niille herunut. 

Heräteltiin vähän vatsalihaksia ja muistutettiin missä kohtaa se käden paikka on. Lähden nimittäin todella helposti könöttämään eteen päin ja nousen satulasta, kun teen pidätettä.

Yksi erittäin tärkeä asia, johon Vaurio kiinnitti huomiota, oli tiet. Minun pitää itse olla koko ajan kartalla siitä, mihin ollaan menossa. Tällöin ponin ei tarvitse ottaa päätäntävaltaa, vaan se voi luottaa siihen, että minä tiedän mitä tehdään. 

Lisäksi Vaurio painotti moneen kertaan, että minun pitää olla rohkeampi apujen kanssa. Jos aion pyytää jotain, minun on myös vietävä se loppuun asti. Ajattelen tekeväni, mutta en tee tarpeeksi napakasti. 

Kehuja saatiin siitä, että Remo alkoi kulkea "hyvällä kaulalla" ja ravi alkoi loppua kohti "rullata". Usein Remolla on taipumusta "tikuttaa" ravissa, jolloin selässä istuminen tuntuu todella epämukavalta. Mutta kun saan ponin kulkemaan minun tahtia ja pääsen itse liikuttamaan ravia eteenpäin, alkaa homma toimia.

Ihan huikeelta tuntui saada paljon kehuja omasta istunnasta!!! Istun kuulemma todella kauniisti :) Ihanaa saada ulkopuoliselta palautetta, sillä istunnan kanssa olen tehnyt NIIN paljon töitä.

Olen kaikin puolin tyytyväinen Ville Vaurioon valmentajana! Saatiin todella hyviä ja selkeitä vinkkejä omaan ratsastukseen ja hän katsoi meitä kokonaisuutena vahvuuksien ja heikkouksien kautta.

Kentältä lähti tyytyväinen poni ja ratsastaja, joten ei kai tässä voi muuta kuin hymyillä :) KIITOS!

Kiitos Heidi, kun kuvailit meitä! Tässä linkki hänen kuvasivuilleen: http://koiranunta.kuvat.fi/

Mielen ja kehon hallintaa

Niin... Nyt on ollut paljon mielessä kehon rentouden lisäksi, myös mielen rentous. Moni lukija on jo varmaan ymmärtänyt, että olen aika suorituskeskeinen ja vakava ratsastaja. Pitkällisen itsetutkiskelun ja pohdiskelun jälkeen, olen vähitellen tullut siihen tulokseen, että rento mieli on ratsastajan paras työkalu!

Edellisella ratsastustunnilla sain kanavoitua jännitystä oikeaan suuntaan: halusin näyttää itselleni, mitä olen saanut aikaiseksi. Allani oli osaava hieno hevonen, joka ei mielestäni kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi.

Alkutunnista opettaja pisti minut kertaheitolla järjestykseen ja sainpahan pidettyä aika monet asiat paketissa saman aikaisesti koko puolentoista tunnin ajan!

Tunti oli ihanan rankka niin minulle, kuin hevosellekin!!! Kun hevonen tuntui hyvältä ja rennolta alla, oli mahtavaa työskennellä yhdessä. Tällä kerralla tapahtui juuri se, mitä olen pitkään odottanutkin: kun hevonen kantaa itsensä rennosti hyvällä motivaatiolla, voi alkaa vähitellen tehdä hienosäätöä. Esimerkiksi ulkotakajalan aktiivisuuden lisääminen, askellajin selkeä pidentäminen ja lyhentäminen, sekä taivutukset ja yleensäkin rennon eteenalas -työskentelyn säilyttäminen. http://www.tuirekaimio.com/hevosenkanssa/lisa/eteenalas.html

Edelleenkin opettaja piti huolta käsieni rentoudesta, joka oli todella hyvä juttu. Eteenalas työskentely ei oikeastaan edes onnistu, jos käsi on kova tai nykivä. Tasainen hiljainen käsi omalla paikallaan ja hyvällä paikalla toisiinsa nähden, yksinkertaisesti aiheuttaa sellaisen rennon kaulan ja pään asennon! Käytiin läpi myöskin hevosen kaulan anatomiaa ja sitä, mistä tietää missä hevosella on hyvä työskentely-muoto. Omallani se oli selkeästi vielä juuri sielä alhaalla, jossa se jaksoikin kantaa itsensä hienosti!

Nyt viimeinkin sain sen laukan rullaamaan. Ymmärsin tosissaan sen, miten ne istuinluut sinne satulaan kuuluu laittaa. Oli kiva huomata, miten askeleen pituutta pystyi säädellä ihan pelkästään istuinluiden liikkeillä. Hoksasin, että ulkoistuinluu kuuluu olla siellä satulassa, jotta painopiste pysyy ulkona, eikä ala itse kaatua sisään (koska silloin hevonenkin kallistuu). Sisäistuinluu pyörii laukan tahdissa, ja säätelee askeleen pituutta yhdessä pohkeen kanssa. OHJILLA EI TARVINNUT TEHDÄ OIKEASTAAN MITÄÄN!!! :D Voi terve, mitä hehkutusta....

Tää nyt kuulostaa varmaan niin ällöttävältä ruusuilla tanssimiselta, mutta tämän hevosen kanssa mieli toimii yhteen. Ehkä tämä hevonen on mun yksi Soulmate <3 No mutta, joo... Kuitenkin pointtina oli siis se, että kun pystyy kanavoida energian oikeaan suuntaan ja pitää mielen avoimen rentona, asiat rullaa! Ja silloin myös ne opitut asiat pääsee ulos. Kiitos ja kumarrus.