Kaatosateessa

Kyllä säät suosi! Ei se nyt niin kamalaa ole mennä kaatsateessa, mutta ei se nyt ihan kauheen kivaakaan ole. Ponia tosin ei tuntunut haittaavan, mutta jätin kuitenkin oman osuuteni ratsastuksesta aika lyhyeen. 

Noora kävi ratsastamassa Maisun, ja voi että miten ihana oli viettää hänen kanssa aikaa! Noora tykkäsi uudistuneesta Maisusta kovasti. Oli kuulemma miellyttävä ratsastaa ja kulki ihan itse eteenpäin. Tavoite saavutettu :)

Se mitä haluaisin nyt oikeasti alkaa ratsukkona treenata, on oman kehon täsmällisempi ja edelleen vakaampi käyttö. Hyvä käsi. Rento poni jolla on ajatus kokoajan eteenpäin. 

Maisu on herkkä istunnalle, ja siksi haluaisin vieläkin enemmän saada suoristettua omia vinouksia. Ja katse ylös.

Laukka. Ei siitä varmaan nyt tarvitse sen enempää sanoa? :D Me osataan laukata, mutta me ei osata laukata. nii.

Oikeastaan haluaisin myös oppia ratsastamaan huumorintajuisemmin. Näistä kuvista oikeastaan voi jo nähdä aika monesta, että hymyilen. Sitä haluisin lisää. Koska poni on aika vakava aina. Jos sekin vähän rentutuisi.

Välillä on kova ikävä Loivaniittyyn. Luulen että ponillakin on ikävä vanhaa laumaansa, johon se pääsi erittäin hyvin sisään kesän aikana. Maisu ei varmasti ikinä tule unohtamaan tätä kesää, mutta en tule minäkään. 

Syksy saapuu ja vuodenaika vaihtuu. Meillä on Maisun kanssa ensimmäistä kertaa eväät mihin vain. Kiitos. Ne ihmiset tietää joille tämä kiitos kuuluu.

Ylöskin voi katseen nostaa!

Me mentiin kyllä toiseenkin suuntaan :D Kaikki kuvat on nyt tästä kierroksesta kun alkoi yllättäen sataa niin paljon, että pelättiin kameran puolesta.